Vuoden 2020 parhaat elokuvat - Top 50

Lady Macbeth (2017) - Arvostelu


Lady Macbeth arvostelu 1

Genre: Draama
Ohjaus: William Oldroyd
Käsikirjoitus: Alice Birch
Päätähdet: Florence Pugh, Cosmo Jarvis, Naomi Ackie, Paul Hilton
Kesto: 89 min.

"I shan't be parted from you alive."

Lady Macbeth on eittämättä vuoden yllättävimpiä ja herkullisimpia elokuvia. Vastoin kuin voisi luulla, ei elokuvalla ole juurikaan mitään tekemistä Shakespearen kanssa lukuunottamatta elokuvan tribuutinomaista nimivalintaa. Lady Macbeth perustuu venäläisen Nikolai Leskovin romaaniin Lady Macbeth of Mtsesnsk, joka keskittyy kuvaamaan naisen aseman karuutta 1800-luvun viktoriaanisella ajalla, jolloin sukupuolten väliset erot olivat rajuimmillaan.

Kyseessä on sekä ohjaaja William Oldroydin, että käsikirjoittaja Alice Birchin ensimmäinen täyspitkä elokuva. Tämä näkyi ehkäpä ohjauksessa sellaisena taloudellisuutena ja perusteissa pysymisessä. Mukana ei ollut yhtään ylimääräistä bravadoa, vaan kaikki ratkaisut palvelivat kurinalaisesti itse tarinaa ja antoivat pääosaa taitavasti esittäneelle Florence Pugh'lle mahdollisuuden loistaa. Lienee syytä vielä erikseen mainita, että sekä Oldroydin että Birchin teatteritausta on vankka ja vakuuttava. Kyseessä onkin kaksi rautaista tarinankertojaa ja se näkyy parhaiten siinä, miten kauniisti ja monisyisesti tämä traaginen tarina itsensä paljastaa.

Tarina alkaa vuonna 1865 vietetyistä häistä ja sitä seuraavasta hääyöstä, joiden aikana 17-vuotiasta morsianta jännittää, vaikkei hän sitä kysyttäessä myönnäkään. Kovapintainen Katherine (Pugh) on käytännössä pakotettu naimisiin puolet häntä vanhemman Alexanderin (Hilton) kanssa. Nimittäin Alexanderin isä osti paljon maata ja liitto arvatenkin solmittiin vahvistuksena tälle kaupalle. Katherinen ainoa velvoite tässä avioliitossa on tuottaa perillinen, mikä on vaikeaa Alexanderin ollessa täysin kykenemätön intiimiyteen. Hääyö loppuu siihen kun Alexander käskyttää kovaäänisesti Katherinea ottamaan yömekkonsa pois, minkä jälkeen mies tuijottaa hetken alastomana seisovaa vaimoaan ja kömpii turhautuneena sänkyyn nukkumaan jättäen vaimonsa seisomaan sängyn viereen pelosta kangistuneena.

Lady Macbeth arvostelu 2

Kyseessä on pääosaa esittävän Pugh'n toinen täyspitkä elokuva ja 21-vuotias nainen suorastaan hallitsee ruutua jo pelkällä läsnäolollaan, minkä lisäksi hän kykenee hämmästyttävän kokonaisvaltaiseen roolisuoritukseen koko olemuksellaan. Ensimmäinen on ainakin jossain määrin luonnollinen lahja ja jälkimmäinen on hyvin poikkeuksellista nuorelle näyttelijälle elokuvauransa alussa. Sanomattakin on toki selvää, että myös Oldroyd hallitsee näyttelijöiden ohjaamisen mestarillisesti ja hän on ymmärtänyt ottaa timantistaan kaiken irti. Lieköhän Naomi Ackien loistavan vähäeleisesti näyttelemällä naispalvelijalla ollut alunperin elokuvassa isompikin rooli tarinalle, sillä elokuvan alkupuolella hän oli sen verta tiheään esillä, että luulin häntä elokuvan toiseksi päähahmoksi. Mutta Katherinen alkaessa itsenäistyä Ackien palvelija alkaa jäädä taka-alalle ja Pughn Katherine astuu ansaitusti yksin tarinan keskiöön.

Elokuva siis kuvaa naisen osan karuutta viktoriaanisella aikakaudella ja Katherine onkin kuin miehensä omistama nukke, jonka palvelijat puettavat ja taluttavat eri tilaisuuksiin. Välittömästi avioliiton aluksi aviomies käytännössä kieltää vaimoaan lähtemästä ulos, sillä Skotlannin nummilla on sen verran kylmää ja märkää, että vaimo voisi vaikkapa sairastua vakavaan kuumetautiin ja perillinen jäisi saamatta. Mies ja appiukko tosin kohtelevat Katherinea siihen malliin, että kalliolta alas heittäytyminen olisi paljon todennäköisempi vaihtoehto. Jokatapauksessa tämä ulkonaliikkumiskielto on kova pala vapaassa ulkoilmassa kasvaneelle Katherinelle. Hänestä tulee häkkilintu ja talon palvelusväki, sekä appiukko ovat hänen vartioitaan. Päivät ovat pitkiä ja sisällä ei ole mitään tekemistä, Katherine vain vaeltelee tyhjäkatseisena kuorena pitkin käytäviä ja istuu sohvalla tuijotellen tyhjyyteen. Päivät pitkät hän odottelee milloin mies tulee kotiin ja on illallisen aika, mitä taas seuraa väistämätön ja nöyryyttävä rutiini makuuhuonessa. Vähemmästäkin sitä masentuu kun odotusarvot ovat luokkaa pysy sisällä yksiksesi rukouskirja kädessä ja odota miestäsi, joka kohtelee eläimiäänkin inhimillisemmin. Kaiken lisäksi perhe asuu jossain korvessa kaukana kuhisevasta seurapiirielämästä, joten Katherine on todellakin täysin yksin.

Tätä yksinäisyyttä ja ajan pysähtyneisyyttä alleviivataan laajoilla ja staattisilla kuvakulmilla, pitkähköillä otoksilla ja rauhallisen selkeällä leikkaustyylillä. Taustoilla ei elokuvan aikana esiinny juurikaan musiikkia, mikä teroittaa talon kuollutta hiljaisuutta ja ilmapiirin ahdistavuutta. Talon sisustuskin on yksinkertainen ja kylmä, aivan kuten Katherinen avioliitto. Elokuvan yksittäisiä pitkiä kohtauksia alustetaan pienillä ja lyhyemmillä otoksilla, jotka sisältävät usein pieniä ja sanattomia eleitä hahmojen osalta, tai sitten ohjaaja itse alustaa kuvaus- ja leikkausvalinnoillaan tulevan kohtauksen viitekehyksen. Se auttaa suuresti katsojaa pääsemään hahmojen pään sisälle ja oikeastaan läpi elokuvan hahmojen pienet eleet ovat jopa varsinaista dialogia tärkeämmässä osassa.

Lady Macbeth arvostelu 3

Eräänä päivänä sitten kun aviomies ja appiukko ovat molemmat lähteneet matkoille, Katherine alkaa ensin vaellella ulkoilmassa nummilla. Sitten hän päätyy tallille ja olosuhteiden pakosta joutuu komentamaan miestyöläisiään, minkä Katherine tekee miestään imitoiden. Kun palkolliset tottelevat välittömästi ja mukisematta, Katherine humaltuu löytämästään vallasta ja siitä tavasta, jolla miestyöläiset häntä katsovat. Ensimmäistä kertaa aikoihin hän tuntee itsensä haluttavaksi ja saa kaipamaansa huomiota.

Kun Katherine saa maistaa absoluuttista vapautta ja valtaa, ei vanhaan alistuneeseen asemaan enää ole palaamista. Hän alkaa avoimeen kapinaan henkilökohtaisen vapautensa puolesta ja elokuvan yllättävien käänteiden jälkeen on kyseenalaista, onko Katherine tämän lähes mahdottoman taistelun voittaja, vaiko häviäjä. Entä miten pitkää peliä Lady Macbeth oikein onkaan pelannut? Katherine kehittyy elokuvan saatossa ujosta ja arasta olennosta armottomaksi vallan ja naisellisen asemansa hyväksikäyttäjäksi. Häiritsevintä tässä kaikessa on se, miten jännärimäiseksi kehittyvän tarinan viimeiseen käänteeseen saakka katsoja tuntee edelleen sympatiaa, sekä jonkinlaista sairasta oikeutusta päähahmoa ja tämän tekoja kohtaan.

★★★

IMDB | Vanhoja arvosteluja

Katsomisvinkit: Herttuatar, Ylpeys & ennakkoluulo, The Invitation, My Cousin Rachel, Hysteria, Therese D., Pikku Dorrit, Brooklyn

Kommentit