Kirjoittanut
Leffatuomari
- Hae linkki
- Sähköposti
- Muut sovellukset
Tänä vuonna elokuvia on tullut katsottua monessakin mielessä liikaa. En ole aina täysin ehtinyt pysähtyä arvostamaan ja pohtimaan näkemääni, enkä välttämättä ole jaksanut välillä keskittyäkään riittävän terävästi. Olen hetkittäin tänä vuonna ylittänyt sen pisteen, ettei elokuvan katsominen ole enää ollut nautinnollista. Tulevana vuotena aionkin katsoa elokuvia järkevämmin ja taloudellisemmin, eli vähemmän.
Listan ulkopuolisia kohokohtia on tänä vuonna blogin 17 000 näyttökertaa (kiitos!), mikä lämmittää kovin mieltä ja toivottavasti tulevaisuudessa pystyn tuottamaan oivaltavampia arvosteluita. Netflixistä Oopperan kummituksen 25-vuotisjuhlaesitys Royal Albert Hallissa oli vuoden vahvimpia kokemuksia ja sen myötä musikaaliteatterikärpänen puraisi minua. Samoin näin viimeinkin Fritz Langin aikanaan maailman parhaaksi elokuvaksikin arvostetun M - kaupunki etsii murhaajaa ja se oli suurenmoinen, sekä käsittämättömän paljon aikaansa edellä aivan 30-luvun alun elokuvaksi. YleAreena tuli myös tänä vuonna löydettyä todenteolla. Paljon hienoja ja harvinaisia timantteja ollut tarjolla, joita television kautta ei olisi nähnyt. Ja tulihan sitä listattua myös kaikkien aikojen parhaita animaatioita, vaikka siinäkin tietysti oli omat rajoitteensa, sekä kompastuskivensä. Mutta tulipahan sellaistakin kokeiltua ja samalla opittua, että yksi iso lista riittää vuodessa. Etenkin kun se lista syntyy kuin itsestään aina tässä vuoden aikana, vaikka tietysti vaikea on kuvailla vuosi sitten näkemäänsä elokuvaa. Ehkäpä osin siksikin pitäisi jonkinlainen päiväkirja aloittaa ja kenties jatkan täällä tuota aloittamaani nyt kun tämä lista on saatu alta pois.
Kokoamaani listaa katsoessa tuntuu, että mennyt elokuvavuosi on ollut kovempi kuin kaksi aiempaa. Ensinnäkin lista kasvoi pakon sanelemana top-50 muotoon, minkä lisäksi sieltä löytyy lukuisia unohtumattomia elokuvia höystettynä harvinaisen terävällä ja laajalla kärjellä. Listalle olen kelpuuttanut kaikki 2017 teatterilevityksessä olleet ja dvd:nä, tai streaming-palvelussa julkaistut elokuvat. Ainoa suurempi ja tietoinen katumisen aihe on, että Loving Vincent minulta meni ohi ja se ei edes iTunesista ole saatavilla enää tälle vuodelle. Olisi ollut sataprosenttisen varmasti korkealla tällä listalla. Mutta eiköhän mennä jo asiaan...
Kunniamaininnat: Hatred, The Clash, I Don't Feel at Home in this World Anymore, Good Time, The Edge of Seventeen, Maudie, Ikitie
50.
Kyseessä on trilleri, joka ei aivan onnistu kietomaan lankojaan toimivaksi kokonaisuudeksi, mutta siitä huolimatta elokuvan loistava tunnelma ja kiusoittelu mystisillä elementeillä pitivät minut nauliintuneena paikoilleni. Agnieszka Mandat-Grabkan päärooli eksentrisenä ja hippimäisenä aktivistimummona on vahva, minkä lisäksi Antoni Komasa-Lazarkiewiczin uhkaava musiikki sopii täydellisesti elokuvan majesteettisiin maisemiin. Kaiken täydentää Hollandin kärsivällinen ja rauhallisesti muodostettu tarinankuljetus, joka stimuloi ja antaa tilaa ajatella. Tyydyttävämmällä lopetuksella tämä valtavirrasta eroava puolalaiselokuva olisi yltänyt helposti korkeammalle, mutta siitä huolimatta tämä kiehtova elokuva jäi silti mieleeni.
49.
Don Johnson tekee melko unohtumattoman sivuroolin sadistisena vankilanjohtajana. Mutta Vince Vaughn kantaa tätä elokuvaa tehden yhden uransa parhaista rooleista kovapintaisena ja intensiivisen hiljaisena koviksena, jonka pahalle puolelle ei kannata joutua. Pohjimmiltaan hän on kuitenkin tavallinen, melko normaalin moraalin omaava työmies, joka on tottunut tekemään töitä käsillään ja kätkemään kaikki tuntemuksensa sisäänsä. Tässä juuri tuo Vaughnin hahmon kiinnostavuus piilee ja joka mielestäni nykytoimintaelokuvista on kokonaan unohdettu. Hänen hahmonsa on tavallinen mies, joka käy jollain tavalla oikeutettuun taisteluun jotain itseään suurempaa vastaan. Tämän ohella elokuvan hyvin yksinkertainen ja arkinen tarina pysyy riittävästi realismin rajoissa. Ei hyvän toimintaelokuvan rungoksi enempää tarvita. Zahler sitten ryydittää tätä kaikkea vielä hyvällä tyylitajulla ja sopivalla nostalgialla.
48.
Uuden Tuntemattoman sotilaan kolmen tunnin kestoa voivoteltiin sitäkin ensi alkuun, mutta leffan loputtua monella oli varmasti tunne, että olisihan tätä katsonut mieluusti vielä vähän pidempäänkin. Elokuva olikin eittämättä tämän kotoisen leffavuoden ilmiö ja joka puolella maata toistui sama kysymys: "Oletko käynyt katsomassa jo Tuntemattoman?". Tuskinpa tulee ihan heti toista vastaavaa kotimaista elokuvaa, joka kasvaa valtavaksi lumipalloksi ja periaatteessa lopulta markkinoi itse itsensä. Harvemmin on kotimaisten elokuvien kanssa joutunut nieleskelemään ja sipaisemaan silmäkulmaa. On se ollut kova paikka.
47.
Kyseessä on yksi kuluneen leffavuoden piilotetuimpia laatuelokuvia. Tarina itsessään on melko perinteistä indie-kamaa, jossa sosiaalinen hylkiö löytää paikkansa maailmassa, eli tämä on yhdensorttinen versio niistä "feel good" -elokuvista, joissa amerikkalaiset ovat mestareita. Yksinäinen James löytää ympärilleen hänestä pitäviä ja hänen kanssaan samalla aaltopituudella olevia ihmisiä, joihin James tartuttaa intohimonsa sarjaa ja elokuvaprojektiaan kohtaan. Ja kuten kaikki hyvin tietävät on mahtava tunne kun ympärilleen löytää ihmisiä, jotka jakavat kiinnostuksenkohteesi, tai sitten vain ymmärtävät omat intohimosi ja pitävät sinusta sellaisena kuin olet. Toisaalta kyse on myös Bad Boy Bubby -henkisestä psykologisesta tutkielmasta siitä, miten sosiaalinen kanssakäyminen vaikuttaa oman identiteetin muodostumiseen ja jopa nousee määrittämään henkilön loppuelämän laatua. Brigsby Bear ei tosin näiden kahden mainitsemani esimerkkielokuvan tasolle onnistu nousemaan, mutta se on silti yksi tämän vuoden harvoja laatukomedioita.
46.
Elokuva etenee erittäin hitaasti tutustuttaen katsojansa elokuvan maailmaan ja hahmoihin perusteellisesti. Christine on erittäin monisyinen ja aiheuttaa katsojassa monia erilaisia ja ristiriitaisia tunteita, joista päällimmäiseksi kuitenkin muodostuu välittäminen. Ehkä hienointa tässä kaikessa on se, että aivan kuten oikeastikin, toisen ihmisen on vaikea kyetä kunnolla käsittämään millaisia demoneja, tunteita, asioita ja ajatuksia toinen ihminen päässään pyörittelee. Eritoten niinä elämän synkimpinä hetkinä, jolloin kaikki valo tuntuu väistyneen ja eletty elämä koetaan merkityksettömäksi. Ajaudutaan umpikujaan, jossa pitäisi ottaa taka-askelia, mutta niiden mukanaan tuoma kuviteltu henkilökohtainen nöyryytys ja epävarmuus tulevaisuudesta tuntuvat liian raskailta kannettavaksi.
Kyseessä on vangitseva tarina aikuisesta naisesta ja hänen yksinäisestä tarpomisestaan elämän vastatuulessa. Tämä voi olla kärsivällisyyttä testaava elokuva, joka kannattaa katsoa rauhallisessa ja vastaanottavaisessa mielentilassa. Eteenpäin hyppiminen ja kelailu pudottavat tarinalta pohjan pois.
45.
Tämä tragikomedia perustuu antiikin Kreikan mytologian tarinaan Iphigeniasta. Elokuva alkaa pysäyttävällä kuvalla avoleikkauksesta ja hakkaavasta sydämestä. Seuraavaksi kirurgi nakkaa veriset kumihansikkaansa roskikseen ja näin symbolisesti siirtää veren pois omista käsistään. Colin Farrell näyttelee tätä kirurgia, joka asuu melkoisessa lukaalissa yhdessä täydellisen perheensä kanssa, johon kuuluu terapeuttina työskentelevä vaimo (Kidman). sekä teini-ikäinen tyttö ja n. 10-12 vuotias poika. Näiden ohella kirurgi tapaa perheeltään salassa teini-ikäistä poikaa, Martinia (Keogh), jonka historia kirurgin kanssa paljastuu elokuvan edetessä.
Leffa alkaa harmittoman outona draamana kuorrutettuna mustalla huumorilla, mutta pian arkimaailmaan sekoittuu mukaan ripaus yliluonnollisuutta. Lanthimoksen luottokuvaaja Thimios Bakatakis käyttää eritoten sairaalakohtauksissa usein henkien lailla hahmoja seuraavaa kameraa, sekä ihmisten välisissä kohtauksissa kamera pysyttelee normaalia kauempana viestien etäisyydestä. Myös elokuvan musiikki kirskahtelee ja mylvähtelee pahaenteisesti ja epävireisesti vailla melodiaa. Kauheita asioita paljastuu ja suoritetaan, sekä jonkinlainen paholainen tulee näyttäneeksi kasvonsa. Perinteisen kauhun ystäviä nakertanee, ettei varsinaisesti mitään selitetä. Elokuva jättää tekijöille ominaisesti paljon tilaa katsojalle muodostaa siitä omat mielipiteensä ja nauttia siitä omalla tavallaan. Colin Farrell sanoi, että elokuvan tekeminen sai hänet himskatin masentuneeksi ja itse olin vuoroin huvittunut, häiriintynyt ja hämmentynyt.
44.
Kyseessä on sellainen lämmin ja kevyen komedinen kasvutarina, joka on jälleen amerikkalaisten erittäin hyvin hallitsema genre. Elokuva on täynnä havannoivan hauskaa dialogia, minkä lisäksi elokuva käsittelee sekä modernin miehen, että modernin naisen elämää ja siinä eteen tulevia vaikeuksia. Loistavan ja persoonallisen tarinan elämäniloiset naishahmot varastavat katsojan mielenkiinnon ja kenties jotain muutakin.
43.
"Se" on samanaikaisesti pelottava ja hauska. Elokuvan nuoret päähenkilöt kettuilevat toisilleen tauotta, minkä lisäksi ohjaaja Muschiettilla on silmää veret seisauttaville kauhukuville. Mikäli jatkuvaan säikyttelyyn ehtii turtua, niin lapsinäyttelijöillä on hyvä kemia ja elokuva sisältää "Stand By Me - Viimeinen kesä" -henkistä kaveruutta ja ryhmähenkeä. Lisäksi tarinassa on syvyyttä, vaikkei elokuva siihen välttämättä hirveästi keskitykään. Kyseessä on Yhdysvalloissa kaikkien aikojen suurimmat lipputulot kerännyt kauhuelokuva (326 milj.), mikäli inflaatiota ei oteta huomioon. Kun se otetaan huomioon, edelle mahtuvat vielä Signs, Psyko, Gremlins, Frankenstein junior (391 milj. dollaria), Kuudes aisti (494 milj.), Manaaja (885 milj) ja Tappajahai (1,1 mrd.).
42.
Yksinkertaisista lähtökohdista on saatu työstettyä hauska, iso ja sydämellinen tarina. Ja mikä parasta, koko ajan pyöritään arkisten asioiden ympärillä, joita toki on höystetty luonnollisesti pienellä värikynällä. Elokuvassa on monensorttista komediaa ja eritoten elokuvan visuaalinen komedia on täydellistä ajoituksineen ja kuvakulmavalintoineen. Kyseessä on mielestäni tämän kuluneen leffavuoden toiseksi paras koko perheen elokuva. Erityisen poikkeuksellista Paddingtonissa on se, että niin lapset kuin aikuisetkin nauttivat tästä elokuvasta yhtä paljon ja vieläpä nauravat samoille vitseille.
41.
Kyseessä on hyvin perinteinen kaurismäkeläinen tragikomedia, jossa ajankohtaiset sosiaaliset ongelmat yhdistyvät ohjaajan harmaaseen ja varautuneeseen maailmaan. Tutunlainen intensiivinen ja hieman höhlä tarina on kiedottu hillityn ja pidättyväisen komedisen ulkokuoren sisään. Ja kaiken tämän ytimessä on tutusti empatia, niin Wikströmiä kuin Khaledia kohtaan. Ei ole ensimmäinen kerta kun Kaurismäki käsittelee pakolaisteemaa, mutta elokuvan ilmestymisen aikoihin keskustelu Suomessa kävi kuumimmillaan ja harvoin on mikään elokuva onnistunut olemaan näin ajankohtainen ja humaani, etenkään tälläiseen ulkokuoreen käärittynä. Mikäli Kaurismäki nyt lopetti elokuvanteon, hän teki sen loistavin jäähyväisin ja erinomaisella elokuvalla, joka on vahvan uran yksi parhaita ja ominaisimpia. Niukasti vuoden paras kotimainen omissa kirjoissani.
40.
Sonia Braga on ilmiömäinen pääroolissaan 65-vuotiaana Clara-leskenä. Alueella hyvin tunnettu ja kunnioitettu "Dona Clara" on eläköitynyt musiikkikriitikko, joka on vanhan Aquarius-nimisen kaksikerroksisen talon viimeinen asukas. Paikallinen rakennusfirma on ostanut jo kaikki talon muut asunnot, ja he ovat kehitelleet rahakkaita suunnitelmia kyseiselle tontille. Jukuripäinen Clara on kuitenkin vannonut elävänsä rakastamassaan ja täynnä muistoja olevassa asunnossaan kuolemaansa saakka, mikä ymmärrettävästi sapettaa liian nopeasti nuolaisseita bisnesmiehiä, jotka eivät suinkaan jää toimettomiksi.
Aquarius on viipyilevä tarina viisaasta, kultivoituneesta ja epätäydellisestä naisesta, joka vielä kypsemmälläkin iällä nauttii elämästä sen kaikissa muodoissa. Tämä vähäeleinen elokuva on erittäin pitkä 140 minuuttiseksi ja tasaisen hidasvauhtiseksi draamaksi, minkä seurauksena elokuva voikin tuntua hetkittäin polkevan paikallaan. Mutta toisaalta tämä taitavasti rakennettu elokuva sisältää sen verran monta palkitsevaa hetkeä, että kannattaa jaksaa pysytellä kyydissä mukana.
39.
Frantz on mehukas ja vangitseva tarina, joka maalailee kiehtovasti ja ainakin itselleni melko ennennäkemättömällä tavalla juuri päättyneen sodan jättämiä haavoja kahden eri kansakunnan välille. Kaikkialla on ihmisiä, jotka kamppailevat surun kanssa, eikä ranskalaismiehen läsnäoloa katsota hyvällä karvaan tappion kokeneessa Saksassa. Monta käännettä omaavan tarinan huipennus on sydäntä vääntävä, mutta toisaalta samalla myös elämää juhlistava. Kaiken lisäksi elokuvan tarina tuo vahvasti mieleen Hitchcockin tuotannosta sekä Rebekan, että Vertigon.
38.
Elokuvan toimintakohtaukset ovat erinomaisia ja realistisen tuntuisia kaikessa kaaoksessaan. Esimerkiksi elokuvan keskeisessä ammuskelukohtauksessa niin terroristiveljekset kuin paikalle sattumalta osuneet passipoliisitkin näyttävät olevan erittäin pelokkaita ja neuvottomia tässä surrealistisessa tilanteessa. Leffan tarina ja seuraukset ovat jo ennestään tuttuja, mutta siitä huolimatta on kiehtovaa nähdä kaikki ne tapauksen uutisotsikot, sekä kuvat herätettynä henkiin. Tämän ohella pääsemme myös kurkistamaan viranomaisten suljettujen ovien taakse ja näemme miten tapauksen tutkinta oikein eteni.
37.
Elokuva on toteutettu teknisellä tasolla moitteettomasti ja tarinan rakentamiseen on nähty paljon vaivaa. Seassa vilahtaa ohimennen mielenkiintoisia teemoja kuten subjektiivinen totuus ja miten vallasta humaltuneet, itsekeskeiset ihmiset reagoivat kun he menettävät hallinnan omasta elämästään. Vähän valitettavasti vain tarinan ainoa todellinen kiintopiste ja tarkoitus tuntuu loppupeleissä olevan katsojan kampittaminen. Tarina on täynnä juonenkäänteitä, jopa liiankin kanssa ja menettää melko paljon uskottavuuttaan lopun hatarissa käänteissä. Siitä huolimatta elokuvan parissa koettu matka on jännittävä ja melko muistettava, vaikkakin tuskastuttavan yhdentekevä. Christopher Nolanin The Prestige tulee sukulaissieluna mieleen.
36.
Sijoituksesta huolimatta kyse on yksi kuluneen vuoden salaisista suosikeistani. Ensinnäkin on tunnelmallisen lumisia maisemia, joissa kiitää nopeita ja kauniita autoja näyttävissä ajo- ja stuntkohtauksissa. Samaan aikaan kyseessä on myös erittäin hauska tilannekomedia, jota maustetaan sopivan kliseisellä dialogilla ja juuri sopivan paksulla värikynällä. Kyseessä on melko laadukas ja sopivan sekopäinen komedia, josta ei puutu hevosvoimia ja joka ei mielestäni tyyliltään mainittavasti eroa esimerkiksi kotimaisista suosikkikomedioista.
35.
Audiovisuaalisesti elokuva oli erinomainen, mihin 3d:kin toi vielä oman uniikin mausteensa. Elokuvaa katsoessa sisäinen lapsi herää todenteolla eloon. Kong on nimittäin aivan valtavan kokoinen, joidenkin mielestä liiankin suuri, ja lisäksi askellus on lihaksikkaan kankeaa kuin painonnostajalla. Kun Kong ottaa yhteen muiden saarelta löytyvien isojen otuksien kanssa, niin olen harvoin ollut yhtä onnellinen ruudun ollessa täynnä CGI:tä. Se on yksinkertaisesti vain siistiä. Kuin paluu lapsuuden mielikuvituksen täyttämiin leikkeihin, jolloin esimerkiksi toimintafiguurit ottivat yhteen valtavissa ja jännittävissä taisteluissa. Juonella tässä ei ihan hirveästi juhlita, mutta kyseessä on silti tänä avaruus sci-fi:n ja dystopioiden aikakautena virkistävän retrohenkinen paluu 30-luvulle, jolloin tälläiset tutkimattomiin maailmankolkkiin sijoittuvat eksoottiset fantasiaelokuvat olivat huudossa.
34.
Kyseessä on aika tyypillinen genrensä tuotos, joka on kuitenkin toteutettu erittäin hyvin ja kiehtovissa maisemissa. Elokuva on erittäin hauska, läsnä on autenttinen ja lämmin fiilis, sekä kahden nuoren pääosanesittäjän välillä on mukavasti kemiaa. Ehkä suurin sääli on se, ettei tässä elokuvassa pinnan alla ole mitään suurempaa teemaa ja tarkoitusta. Asioita vain tapahtuu ja hahmot reagoivat niihin. Silti Akin on onnistunut tuomaan ruudulle melko osuvalla tavalla sen murrosiän jakson, jolloin se oma identiteetti on hakusessa, eikä oikein tiedetä mitä halutaan. Ollaan rauhattomia ja toimitaan impulssien mukaan. Tschick on sympaattinen ja raikas leffa, joka jättää jälkeensä sen mukavan lämpimän tunteen katsojansa sisimpään.
33.
Thor: Ragnarök on visuaalisesti näyttävää silmäkarkkia, joka kutkuttaa nauruhermoja tasaisesti alusta loppuun saakka, ja jonka tyylilliset juuret ovat lähtöisin 80-luvun kultti sci-fi Flash Gordonista.
32.
Paolo Genovese on tullut Italiassa tunnetuksi komedioiden ohjaajana ja Perfetti Sconosciuta, eli Perfect Strangers, on eräänlainen paluu Commedia all'Italianan ajoille. Kyseessä on keskiluokkainen, satiirinen ja jopa vähän kyyninen draamakomedia nykyajasta, jossa teknologian ansiosta jokaisen ihmisen on helppo elää kolmea erilaista elämää: julkista, yksityistä ja salaista. Mutta jos ei koskaan ole ollut helpompi elää salaista elämää, niin koskaan ei ole myöskään ollut helpompaa jäädä kiinni, sillä kaikki nämä kolme elämää pyörii älypuhelimemme kautta. Elokuvalla kestää hetki päästä vauhtiin ja sitä vaivaa hieman tämän tyylisille elokuville kompastuskivenä toimiva liika teatraalisuus, mutta lopulta yksioikoiset hahmot ja heidän keskustelunsa, sekä kiemurtelunsa käyvät sen verran kiehtovaksi ja hauskaksi, että elokuva vie mukanaan. Nälkätakuu.
31.
Kyseessä on aaron sorkinmaisen poliittinen ja dialogiraskas trilleri tarjoiltuna parilla herkullisella käänteellä. Käsikirjoittaja Jonathan Perera oli opettajana Etelä-Koreassa, kunnes tämän elokuvan käsikirjoitus alkoi herättää huomiota Hollywoodissa. Elokuva tuo mieleen erittäin vahvasti esimerkiksi House of Cardsin ja mainion HBO:n televisioelokuvan All the Way. Nimittäin näiden kaikkien visioima poliittinen maailma on likaista peliä, jossa harrastetaan vaihtokauppoja, kutsutaan palveluksia ja tärkeimpänä prioriteettina tulee oman persustan turvaaminen jatkokautta varten. Ja surullista kyllä, elokuvan ruma kulissientakainen maailma ei vaikuta tippaakaan epäuskottavalta.
30.
Elokuvassa on yksinkertaisimmillaan kyse siitä, että Grlic ja Tomic näyttävät miten Kroatian synkkä ja traumaattinen historia leijuu edelleen varjona maan yllä repien ihmisiä erilleen, ja vieden huomion pois todellisista ongelmista. Lisäksi Vjekoslav Kralj on yksi tämän elokuvavuoden mieleenjääneimpiä hahmoja. Kyseessä on kiehtovan ristiriitainen hahmo, joka ei kuulu oikein minnekään. Hän on koko elämänsä joutunut esittämään ihmistä, jollainen hän ei ole, mikä on tehnyt Vjekoslavista erittäin katkeran ja kyynisen. Nebojsa Glogovac näyttelee tätä äkkiseltään erittäin luotaan työntävää hahmoa loistavan humaanilla ja sympaattisella otteella.
29.
28.
Vaikka ohjaus on hillityn taitavaa ja kurinalaista, sekä käsikirjoitus kerrassaan upea, niin elokuva kuuluu vasta toisessa elokuvassaan näyttelevälle Florence Pugh'lle. 21-vuotias nainen suorastaan hallitsee ruutua jo pelkällä läsnäolollaan, minkä lisäksi hän kykenee hämmästyttävän kokonaisvaltaiseen ja yksityiskohtaiseen roolisuoritukseen koko kehollaan ja olemuksellaan. Tarina kietoutuu herkulliseksi paketiksi ja Pugh'n näyttelemän Katherinen osa siinä on erittäin ristiriitainen. Suosittelen heittämään ennakkoluulot romukoppaan ja hiljentymään tämän elokuvan pariin. Kyseessä oli ehkäpä vuoden suurin yllätys ennakko-odotuksiin nähden.
27.
Vaiana on erittäin hyvä elokuva, jonka taso nousee entisestään Lin-Manuel Mirandan ja Opetaia Foai'n rytmikkäiden ja mieleenjäävien kappaleiden myötä, jotka ponnahtivat myös elokuvasta irralleen. "What can I say except you're welcome, For the sun, the sky, the tides". Tai "Every turn I take, every trail i track, Every path I make, every roads leads back, To the place I know where you cannot go, What is wrong with me...", ja sitten kertsiä. Kunpa tälläisiä elokuvia tehtaisiin enemmän, mutta toisaalta näistä musikaalisista elokuvista tietyllä tavalla aistii milloin näitä tehdään intohimoprojektina ja milloin näitä yritetään puskea väkisin, ja liikaa laskelmoiden.
26.
Sota apinoiden planeetasta on todella tunnelmallinen ja teknisesti moitteeton elokuva, jonka lopetus laittaa hiljaiseksi. Erityinen maininta on vielä annettava elokuvan häikäisevälle miljöölle, eli Kanadan Kalliovuorille, sekä Michael Giacchinon loistavalle sävellykselle, josta Oscar-ehdokkuus ei jää ainakaan kauas. Monien mielestä tämä kovia, ihmisyyttä koskevia teemoja sisäänsä kätkevä elokuvasarja on tuleva klassikko, jota osataan todenteolla arvostaa vasta muutaman vuosikymmenen kuluttua. Itsekin taivuin tälle kannalle tämän kolmannen osan myötä, joka on sarjan tähän asti paras.
25.
Tarina on herkullisen teinimäinen ja arjen mystiikalla valeltu. Alice saapuu uuteen kouluun ja törmää luokassa kiertävään legendaan murhatusta Yudas-pojasta, jolla oli neljä vaimoa. Legenda on niin outo ja hullu, ettei Alice, tai katsoja, tiedä mitä siitä oikein ajattelisi. Mutta villeimmissäkin legendoissa piilee aina palanen totuutta ja Alice kiinnostuu tarinasta, sekä siihen liittyvästä oudosta erakkotytöstä Hanasta. Tarina on hauska, erilainen ja mukaansatempaava, päähahmot valloittavia ja sympaattisia. Raikas ja persoonallinen tuulahdus animaation saralla.
24.
Elokuvan ensimmäinen puolisko, jossa Sunny Pawar esittää nuorta Saroota, on melko sydäntäsärkevä. Pojan selviytymiskamppailu ja ajelehtiminen Intian valtavassa väkimassassa, ja kaikissa sen vaaroissa on jännittävää. Katsoja tullaan houkutelleeksi pelkäämään pojan puolesta ja katse etsii debyyttiohjaaja Davisin kuvista jatkuvasti vaaroja. Kehen voi luottaa ja mitä bengalia osaamattoman Sunnyn pitäisi tehdä? Joskin mikäli olet katsonut Slummien miljonäärin, sekä I, Originsin, niin tämä ensimmäinen puolisko ei onnistu varsinaisesti tarjoamaan mitään yllättäviä elementtejä. Toisaalta se pysyttelee ilmeisesti visusti totuudessa, eikä ole lähtenyt kuorruttamaan tarinaa ylidramaattiseksi ja heitellyt joukkoon fiktiivisiä tapahtumia.
Elokuvan jälkimmäisellä puoliskolla aikuistuneen Saroon saappaisiin astuu Oscar-ehdokkuuden roolistaan saanut Dev Patel, joka tekee hyvää työtä. Silti elokuvan toinen puolisko sortuu vähän turhaan melodramaattisuuteen, jota alleviivaa melko aggressiivinen pianomusiikki, jolla yritetään lypsää kyyneliä parhaansa mukaan. Mutta tarina on kuitenkin ikimuistoinen ja elokuva kaikesta huolimatta vangitseva. Nicole Kidmankin heittää yhden parhaista roolisuorituksistaan adoptioperheen äitinä, joka tarjoaa kokemuksistaan traumatisoituneelle Saroolle loputtomasti rakkautta ja kärsivällisyyttä.
23.
Elokuvan kokonaistarina avautuu herkullisesti pikkuhiljaa, minkä ohella tilanne myös elää ja uusia muuttujia ilmestyy juuri sopivissa määrin sekoittamaan pakan uusiksi, sekä pitämään katsojan kädet nyrkissä jännityksestä. Kaiken lisäksi nämä kekseliäät ja älykkäät käänteet nostavat katsojan suupielet hymyyn, eikä olo tunnu yhtään huijatulta tai ohjaillulta, mikä on todella harvinaista. Tälläisiä hitchcockmaisia jännäreitä ei kovin usein enää nykyään tehdä, siis ainakaan hyvin.
22.
Kyse on siis nordic noirista, tai scandic noirista, tai miksi sitä ikinä haluaakaan nimittää. Osasto Q on erittäin pienihenkinen ryhmä, joka on erikoistunut mahdottomalta tuntuviin juttuihin. Nikolaj Lie Kaas näyttelee kyynistä ja kovaa Carl Mørckiä, jolla on omat henkilökohtaiset demoninsa. Ykkösosassa hänen parikseen määrätään Fares Faresin näyttelemä muslimi Assad, mikä tietenkin aiheuttaa perustanskalaisessa Mørckissä vastustusta ja epäluuloja. Mutta elokuvien kuluessa humaanista ja sympaattisesta Assadista, sekä viinaan menevästä Mørckistä on tullut tiiviit ystävät, jotka täydentävät ja huolehtivat toisistaan. Tässä uusimmassa elokuvassa heillä on vastassaan tiiviiseen uskonnolliseen ryhmään pesiytynyt, erittäin älykäs sarjamurhaaja. Norjalainen Pål Sverre Hagen tekee tässä Johanneksen roolissa yhden vuoden muistettavimmista ja hyytävimmistä näyttelijäsuorituksista.
21.
Kyseessä oli ainakin elokuvan ilmestymisen aikaan Hugh Jackmanin viimeinen kerta Wolverinena, kuten myös sir Patrick Stewartin viimeinen kerta professori Charles Xavierina. Stewart ilmoitti asiasta spontaanisti Graham Nortonin talk show'ssa saaden vieressään istuneen Jackmanin sanattomaksi. Logan on erittäin hyviä (ja huonoja) osia sisältävän X-Men sarjan paras elokuva ja kumpikaan näistä kahdesta kokeneesta näyttelijästä on tuskin ollut rooleissaan parempi kuin Loganissa.
20.
Valmistujaiset on erittäin älykäs ja kypsä elokuva loistavilla hahmoilla, sekä näyttelijäsuorituksilla höystettynä. Vaikka romanialainen elokuva vapautui ja lähti lentoon 1989 Ceaucescun vallan murruttua, niin yhteiskunnassa kaikista diktatuurisen ajan toimintatavoista ei ole päästy eroon, vaan ne ovat juurtuneet syvälle. Henkenä on edelleen tarkoitus pyhittää keinot. Romeosta onkin tehty tarkoituksella "jokamies"-henkinen hahmo, minkä kautta Mungiu vierittää syytä "hyväveli" -järjestelmästä yksilöille ja heidän yksittäisille valinnoilleen. Tavallisen kansalaisen tavoin Romeokin kyllä kovasti kritisoi "järjestelmää", mutta ei ole valmis tekemään mitään asioiden muuttumiseksi. Tiukan paikan tullen hän ei ole halukas pelaamaan yhteisten sääntöjen mukaan. Ja kun korruptio toimii kummisetämäisesti palvelusten hengessä, niin yksittäinen pyyntö ketjuttuu helposti useiksi palveluksiksi ja vastapalveluksiksi. Joku tuntee jonkun, joka tuntee jonkun, joka tuntee jonkun joka voi auttaa. Yhdestä ainoasta palveluksesta syntyy valtava ketju, joka levittäytyy ja ulottuu pahimmillaan ties minne. Ja kun Romeo ei voi toimia ilman Elizan tietoisuutta asiasta, niin samalla Romeo tulee opettaneeksi myös Elizalle, miten tässä maailmassa tiukan paikan, tai vaikka löysemmänkin, tullen tarvittaessa pärjää. Ja kierre ei katkea.
19.
Käsikirjoitusta on ollut työstämässä varsinainen tiimi ja se on paras ja tasapainoisin supersankarielokuvan käsikirjoitus aikoihin. Pienetkin yksityiskohdat on otettu huomioon ja tarinanpalaset loksahtelevat kohdalleen herkullisesti. On lähdetty etunenässä tekemään elokuvaa, eikä vain pelkkää spektaakkelia. Mukaan on otettu kaikki parhaat palaset vanhoista, sekä uusista supersankarielokuvista ja on keskitytty siihen lapsenomaiseen ajatukseen, miten mahtavaa olisi olla supersankari.
18.
Kyseessä on jälleen melko perinteinen hyvän olon elokuva, mikä on Hollywoodin erikoisalaa. Elokuva ei ole järin hienovarainen mitä tulee käsikirjoitukseen, sen teemoihin ja elokuvan yleistyyliin, mutta siitä huolimatta elokuvassa on niin paljon asennetta ja eloa, että siitä on lähes mahdoton olla pitämättä. Pääosassa olevat kolme naista ovat piilotettuja suuruuksia, joista tuskin kukaan on kuullut ennen tätä elokuvaa. Juuri tämä tuntematon tarina, roolihahmot ja heitä loistavasti tulkitsevat näyttelijät tekevät elokuvasta yhden viime vuoden unohtumattomimmista ja hauskimmista kokemuksista. Eritoten Taraji P. Henson olisi kenties ansainnut Oscar-ehdokkuuden. Lisäksi sivuroolissa Kevin Costner tekee parhaan roolityönsä vuosiin.
17.
Kyseessä on erittäin vahva ja kenties siirappinenkin tunteiden vuoristorata, jossa vuoroin hymyillään ja nauretaan kunnes pian pyyhitään silmäkulmia. Elokuva käsittelee itsevihaa ja vaikeutta saada yhteyttä muihin ihmisiin. Kun eräs tyttö kertoo Shoyalle eräässä vaiheessa elokuvaa rakastavansa tätä, niin hämmentynyt Shoya ei yksinkertaisesti kykene käsittämään, miten kukaan voisi pitää hänestä millään tasolla. Koko ajatus on täysin vieras ja odottamaton. Hän ei ala toimittamaan mitään monologia, vaan yksinkertaisesti jäätyy ja vastaa jotain ympäripyöreää täten tahattomasti torjuen tytön tunteet. Hetki menee ohi ja Shoyan yksinäinen taival jatkuu.
Tarina on huikea ja se ei sorru käsittelemään teemojaan mustavalkoisena. Shoyaa vastaan katsoja kokee oikeastaan alusta saakka tietynlaista sympatiaa, sillä hän on vain ikään kuin ajautunut omaan rooliinsa ja hakee hyväksyntää muiden kustannuksella. Kiehtovan aiheen ja hahmojen ohella myös animaatio on jopa poikkeuksellisen kaunista, rikasta ja tunnelmallista. Yli kaksituntisena animaationa elokuva on jopa vähän liian lyhyt, mikä vain entisestään alleviivaa tarinan ja hahmojen kiinnostavuutta. Animella menee edelleen hyvin Studio Ghiblinkin ulkopuolella.
16.
Kuten arvostelussa kiteytin, niin omissa kirjoissani Annabelle: Creation oli parhaimpia näkemiäni kauhuelokuvia toviin. Toki myöhemmin tänä vuonna tuli sitten vielä lisääkin hyväskää Se-elokuvan muodossa, mutta sen vahva komedinen tyyli nakersi hieman sen kauhuelementtejä. Ehkäpä parhaiten siitä, miten paljon "nautin" Annabellesta kertoo se, että olin hikoillut melkoiset lätäköt kainaloihin elokuvan aikana. Että näköjään sellainenkin on mahdollista.
Elokuvana tämä on eittämättä liian korkealla tällä listalla, mutta kun kyse on kauhuelokuvasta, niin minä ainakin etunenässä arvostan sitä miten paljon se minua onnistuu pelottamaan. Kyllä siinä muutaman viikon sai kotona leikkiä valojen kanssa ja odotti illalla kotona pimeässä näkevänsä elokuvasta tuttuja hahmoja. Hyvä kauhuelokuva hyödyntää olemassaolevia universaalisia pelkoja ja jää elämään omaa elämäänsä katsojan pään sisään elokuvan loputtua. Tehtävä todellakin suoritettu. Pelko adrenaliiniryöppyineen ja koko kehon sähköistymisineen on koukuttava tunne, jonka haluaa (jos haluaa) tietenkin kokea mahdollisimman turvallisessa ympäristössä. Joten tässä odotellaan jo valmiiksi pelokkaana Kirottu-sarjan seuraavaa spinoff elokuvaa The Nun.
15.
Pidän valtavasta mm. Mr. Nobody -elokuvasta ja tässä on sille vastine, joka sekin leikittelee ajatuksella "mitä jos?". Elokuva on hidastempoinen ja ajatuksia herättävä, sekä molemmat hahmot ovat inhimillisiä ja kiehtovia persoonia. Läsnä on pieniä romanttisia aineksia, jossa parin tietenkin toivoo rakastuvan toisiinsa ja elävänsä elämänsä onnellisena loppuun asti. Näyttelijöillä on keskenään hieno kemia ja dialogi toimii. Pikkukaupungin tarinaan tuoma tunnelma vaikuttaa sopivan uneliaalta, mikä alleviivaa fiilistä päiväunesta. Ennen kaikkea leffa näyttää miten pienetkin arkiset yksityiskohdat, erilaiset valinnat ja muutokset käytöksessä voivat johtaa ihan erilaiseen lopputulemaan.
14.
Kyseessä on unohtumaton, kaunis ja elämänmakuinen kuvaus normaalin englantilaisen työläisperheen elämästä, jonka silmien läpi katsoja pääsee kokemaan 1900-luvun suurimmat myllerrykset. Molemmat hahmot ovat valloittavia ja säteilevät peribrittiläisiä ominaisuuksia. Vaikeuksien edessä ei muuta kuin leuka pystyyn ja eteenpäin. Sellainen veikeä ja kieli poskessa -mallinen optimismi ja sydämellisyys ei pariskunnalta kadonnut missään vaiheessa, eli tarinan tullessa päätökseen katsojan leuka alkaa väpättää. Samaistuttava, hauska ja maanläheinen tarina hahmoilla, joista on helppo pitää ja välittää.
13.
Adam Driverin bussikuski kirjoittaa harrastuksenaan runoja, jotka eivät ole järin hyviä. Kotona hänellä on kaunis vaimo, jonka mielenkiinnon kohteet ja pienet unelmat vaihtelevat tiheään tahtiin. Hänestä on tuleva milloin kulmakunnan mestarileipuri ja kohta hän haluaakin opetella soittamaan kitaraa alkaen mahdollisesti muusikoksi. Miehensä tavoin hän ei ole missään näistä järin hyvä. Silti pariskunta tukee ja kannustaa toisiaan. Kyse on siitä, että hyväksytään toinen ihminen sellaisena kuin hän on. Kaikkine hyvine ja huonoine puolineen.
12.
Tarina on koostettu nerokkaan pikkutarkasti kasaan. Elokuva rakentuu Arthur Millerin näytelmän Kaupparatsun kuolema ympärille ja näytelmä tulee peilanneeksi avioparin yksityiselämän tapahtumia. Molemmissa tarinoissa miespäähahmon ideat ja käsitykset maskuliinisuudesta johtavat heidät vaikeuksiin. Elokuvassa aviomies janoaa kostoa ja väkivallan uhriksi joutunut vaimo haluaisi vain yrittää jatkaa elämässä eteenpäin. Mutta mies ei kuuntele, sillä hänen miehuuttaan on loukattu.
11.
Tämä Grave-nimelläkin tunnettu elokuva alkaa kuin jokin kliseinen coming of age -opiskelijaelokuva, mutta pinnan alla kytee jotain shokeeraavaa. Tunnelma on aavistuksen painostava, mutta katsojan on vaikea sanoa miksi. Hän voi vain odottaa... Leffa on tehokas mm. siksi, että se pitää jalat visusti maassa ja kaiken realismin rajoissa. Lisäksi siskoksia esittävät nuorukaiset Marillier ja Rumpf ovat häikäiseviä.
10.
9.
8.
Tälläinen hyvän olon aiheuttava ryysyistä kohti unelmia tarina on nähty aiemminkin lukuisia kertoja, muttei koskaan tälläisestä näkökulmasta ja lähtökohdista. Lisäksi tässä tallustellaan isän toimien puolesta vähän kyseenalaisilla jalansijoilla, kun hän tulee pakottaneeksi väkisin omat unelmansa jälkikasvulleen. Pyhittääkö tarkoitus keinot, kun painin kautta kuitenkin myös tyttärillä on mahdollisuus ihan erilaiseen elämään.
7.
6.
Dialogiin ja hahmojen olemukseen piilotetaan valtavasti merkityksiä ja ajatuksia katsojan ongittavaksi, vaikka toki lähes 3 tuntia on todella pitkä aika pysyä täysin keskittyneenä. Vaikka elokuva on pitkä ja vaikuttaa hitaalta, niin joka kohdassa kuitenkin tapahtuu jotain merkittävää, vaikkakin ehkä pientä. Itse pidin elokuvan tarjonnasta, mittakaavasta, viittauksista ja tunnelmasta valtavasti. Elokuva on ehkä vähän passiivisempi kuin mihin ollaan totuttu, mikä mielestäni asettaa omat pienet haasteensa katsojan suuntaan kun kuitenkin valtaosa odotti blockbusterin ja taide-elokuvan liittoa, mutta lopputulos kallistuikin aika vahvasti yli 100 miljoonan dollarin taide-elokuvan puolelle. Keräsi suoranaisen tulvan viiden tähden arvosteluita, mutta lippuluukuilla elokuva oli valitettavasti pettymys.
5.
Dunkirk on jopa vähän dokumenttimaisella otteella kuvattu kovaääninen spektaakkeli, jossa ei ole läsnä mitään pakotettua sentimentaalisuutta, tai suureellista valkokangassankaruutta. Se on periaatteessa vain intensiivinen sarja kuvia ja tapahtumia vailla perinteistä hahmojohtoista tarinaa. Dunkirk on edelleen vahva ehdokas kahmimaan isojakin palkintoja tulevassa Oscar-gaalassa.
4.
Kartano, puitteet ja asusteet ovat huikeita. Kameratyö on ensiluokkaista ja mielikuvituksellista sortumatta kuitenkaan liikaan näyttävyyteen. Näyttelytyö on fantastista. Kaiken kruunaa Chan-wook Parkin pikkutarkasti rakennettu ja innovatiivisesti koostettu jännittävä tarina, joka saa lähes kolmituntisen elokuvan tuntumaan puolitoistatuntiselta ja jättää janoamaan lisää. Elokuva oli niin hyvä ja ainutlaatuinen, että lopputekstien vallatessa ruudun koin tarpeelliseksi lyödä pari kertaa käsiäni yhteen. Kotona. Yksin.
3.
Kyseessä oli jo yli puoli vuotta sitten kaikkien aikojen tuottoisin japanilaisanimaatio, sekä Japanin kaikkien aikojen neljänneksi tuottoisin elokuva. Katsojat ovat rakastuneet tähän nuorten sielunelämää avaavaan, erityislaatuiseen romanttiseen komediaan päätä pahkaa ja minullekin tämä oli kuin mittatilaustyönä tehty. Makoto Shinkai osaa kaivaa esiin arjen kauneuden ja yhdistää siihen juuri sopivan ripauksen eskapismia.
2.
Washington on häikäisevä roolissaan maailmalle katkerana mustana työmiehenä ja halutessaan verrattomana seuramiehenä, joka on raatanut koko elämänsä niska limassa itsensä, sekä perheensä eteen ja käteen ei tunnu jääneen mitään. Hän on kateellinen ja vihainen uuden sukupolven moninaisemmista ja paremmista mahdollisuuksista, ja tätä turhautumista hän purkaa mm. poikaansa. Yhtä vakuuttava on myös Viola Davis hiljaisen vahvassa roolissaan kärsivällisenä vaimona, joka on kutakuinkin ainoa asia, jota mies monellakin tavalla pelkää ja kunnioittaa. Näissä näytelmähenkisissä elokuvissa on aina jotain todella hienoa, kun ne osuvat nappiin ja tämä on paras toistaiseksi näkemäni suoritus tässä kategoriassa. Ohittanee jopa Carnagen. Huikea aikamatka vanhaan maailmaan, jolloin kaikki oli yksinkertaista, mutta hyvin korutonta ja ankaraa.
1.
Elokuvan kohtaukset ovat pitkiä ja monimutkaisia, mutta ruudulla ne saadaan näyttämään kepeiltä ja vaivattomina. Tapa, millä elokuvan loistava ja koukuttava jazzmainen musiikki yhdistyy tarinankerrontaan on huumaavaa. Vaikka kaikilla on varmasti omat suosikkinsa, niin mikään elokuvan loistavista musiikkinumeroista ei nouse selkeästi muiden yläpuolelle. Kaikki ovat tasaisen erinomaisia ja lukuisat viittaukset vanhoihin, jo vähän unohdettuihin, musikaaleihin lämmittävät valtavasti. Emma Stone ja Ryan Gosling, josta en ollut erityisemmin pitänyt ennen tätä elokuvaa, repivät itsestään irti ilmiömäiset ja valloittavat suoritukset. Damien Chazellen elokuvan paikka historianlehdillä on selviö ja elokuva oli kuluneen leffavuoden suurimpia ilmiöitä. Musikaalin piti olla vakavaksi ja kyyniseksi muuttuneessa nykymaailmassa kuoleva genre, jolle ei löydy riittävän suurta kohdeyleisöä. Mutta mitä vielä. Toki en nyt siltikään toivo paluuta 40-50 luvulle, jolloin musikaaleja sarjatuotettiin. Ne kun vaativat aidosti sydäntä ja intohimoa, ja tämä oli Damien Chazellen, sekä musiikin säveltäneen Justin Hurwitzin unelmaprojekti, jonka siemenet kylvettiin jo kaksikon opiskellessa yhdessä elokuvakoulussa. Se on rakkaudenosoitus historiaa henkivälle kiiltokuvakaupungille, johon lukuisat nuorukaiset lähtevät pää pilvissä tavoittelemaan unelmiaan törmäten karuun todellisuuteen.
Listan ulkopuolisia kohokohtia on tänä vuonna blogin 17 000 näyttökertaa (kiitos!), mikä lämmittää kovin mieltä ja toivottavasti tulevaisuudessa pystyn tuottamaan oivaltavampia arvosteluita. Netflixistä Oopperan kummituksen 25-vuotisjuhlaesitys Royal Albert Hallissa oli vuoden vahvimpia kokemuksia ja sen myötä musikaaliteatterikärpänen puraisi minua. Samoin näin viimeinkin Fritz Langin aikanaan maailman parhaaksi elokuvaksikin arvostetun M - kaupunki etsii murhaajaa ja se oli suurenmoinen, sekä käsittämättömän paljon aikaansa edellä aivan 30-luvun alun elokuvaksi. YleAreena tuli myös tänä vuonna löydettyä todenteolla. Paljon hienoja ja harvinaisia timantteja ollut tarjolla, joita television kautta ei olisi nähnyt. Ja tulihan sitä listattua myös kaikkien aikojen parhaita animaatioita, vaikka siinäkin tietysti oli omat rajoitteensa, sekä kompastuskivensä. Mutta tulipahan sellaistakin kokeiltua ja samalla opittua, että yksi iso lista riittää vuodessa. Etenkin kun se lista syntyy kuin itsestään aina tässä vuoden aikana, vaikka tietysti vaikea on kuvailla vuosi sitten näkemäänsä elokuvaa. Ehkäpä osin siksikin pitäisi jonkinlainen päiväkirja aloittaa ja kenties jatkan täällä tuota aloittamaani nyt kun tämä lista on saatu alta pois.
Kokoamaani listaa katsoessa tuntuu, että mennyt elokuvavuosi on ollut kovempi kuin kaksi aiempaa. Ensinnäkin lista kasvoi pakon sanelemana top-50 muotoon, minkä lisäksi sieltä löytyy lukuisia unohtumattomia elokuvia höystettynä harvinaisen terävällä ja laajalla kärjellä. Listalle olen kelpuuttanut kaikki 2017 teatterilevityksessä olleet ja dvd:nä, tai streaming-palvelussa julkaistut elokuvat. Ainoa suurempi ja tietoinen katumisen aihe on, että Loving Vincent minulta meni ohi ja se ei edes iTunesista ole saatavilla enää tälle vuodelle. Olisi ollut sataprosenttisen varmasti korkealla tällä listalla. Mutta eiköhän mennä jo asiaan...
Kunniamaininnat: Hatred, The Clash, I Don't Feel at Home in this World Anymore, Good Time, The Edge of Seventeen, Maudie, Ikitie
50.
Jäljet
imdb
Rikos / Mysteeri
Ohjaus: Agnieszka Holland
Käsikirjoitus: Holland & Olga Tokarczuk
Päätähdet: Agnieszka Mandat-Grabka, Jakub Gierszal, Wiktor Zborowski
Puolasta
on tullut monta loistavaa ohjaajaa, joihin myöskin Agnieszka Holland lukeutuu. Toista sukupolvea on ilmeisesti tulossa, sillä tässä elokuvassa Agnieszkan apuohjaajana toimi hänen tyttärensä, Kasia Adamik. Kyseessä on tarina puolalaisessa pikkukylässä
asuvasta taika-uskoisesta Janinasta, joka on osa-aikaeläkkeellä. Hän
opettaa edelleen läheisessä koulussa ajankulukseen englantia ja on oppilaidensa
ihailema, mutta kaikkien aikuisten vihaama. Kyläläiset nimittäin rakastavat metsästystä, mutta Janina vihaa sitä
ajautuen jyrkän mielipiteensä ja toimiensa johdosta jatkuvasti
tukkanuottasille paikallisväestön kanssa. Hän esimerkiksi valittaa
säännöllisesti laittomista ansoista ja metsästyskauden ulkopuolisesta
metsästämisestä, mutta korruptoitunut ja valtaansa väärin käyttävä
poliisilaitos ei tästä korvaansa lotkauta. Mutta pian metsä ja sen
eläimet vaikuttaisivat ottavan asiat omiin käsiinsä...imdb
Ohjaus: Agnieszka Holland
Käsikirjoitus: Holland & Olga Tokarczuk
Päätähdet: Agnieszka Mandat-Grabka, Jakub Gierszal, Wiktor Zborowski
Kyseessä on trilleri, joka ei aivan onnistu kietomaan lankojaan toimivaksi kokonaisuudeksi, mutta siitä huolimatta elokuvan loistava tunnelma ja kiusoittelu mystisillä elementeillä pitivät minut nauliintuneena paikoilleni. Agnieszka Mandat-Grabkan päärooli eksentrisenä ja hippimäisenä aktivistimummona on vahva, minkä lisäksi Antoni Komasa-Lazarkiewiczin uhkaava musiikki sopii täydellisesti elokuvan majesteettisiin maisemiin. Kaiken täydentää Hollandin kärsivällinen ja rauhallisesti muodostettu tarinankuljetus, joka stimuloi ja antaa tilaa ajatella. Tyydyttävämmällä lopetuksella tämä valtavirrasta eroava puolalaiselokuva olisi yltänyt helposti korkeammalle, mutta siitä huolimatta tämä kiehtova elokuva jäi silti mieleeni.
49.
Rikos / Draama
Ohjaus & käsikirjoitus: S. Craig Zahler
Päätähdet: Vince Vaughn, Jennifer Carpenter, Don Johnson, Udo Kier
“I'm more of a finisher.”
Tämä on yksinkertaisesti "pakko nähdä" -tavaraa toimintaelokuvien ystäville. Kertonee jotain, että elokuva on mukana listalla vaikken erityisemmin pidä Vince Vaughnista saati Jennifer Carpenterista. Samaa voisi sanoa nykyajan massiivisista toimintaelokuvastakin, joista usein tuppaavat perusteet unohtumaan kun keskitytään suunnittelemaan valtavia stuntteja puhumattakaan turhan monimutkaisesta juonesta. Sydämeltään Brawl in Cell Block 99 on kuin 80-luvun toimintaelokuva, jonka pääosaa näyttelisi Sylvester Stallone. Tai jos hypätään vielä pidemmälle 60-luvulle, niin Charles Bronson. Tässä Bone Tomahawkin ohjanneen S. Craig Zahlerin elokuvassa Vince Vaughn näyttelee entistä nyrkkeilijää ja pikkurikollista, joka yrittää elää kunnollista elämää ja huolehtia perheestään. Mutta finanssikriisin lonkerot ulottuvat pitkälle ja pian tämä kivikasvoinen mies on työttömänä, ja tulevaisuus näyttää toivottomalta. Rahaa pitäisi saada jostain kun vaimokin on paksuna, joten helpoin ratkaisu on palata rikoksen tielle ja se polku johtaa tietenkin lopulta vankilaan. Ja kuten toinen 2000-luvun mainio vankilaelokuva Felon jo tiesi kertoa, niin amerikkalainen vankila ei ole kiva paikka.Ohjaus & käsikirjoitus: S. Craig Zahler
Päätähdet: Vince Vaughn, Jennifer Carpenter, Don Johnson, Udo Kier
“I'm more of a finisher.”
Don Johnson tekee melko unohtumattoman sivuroolin sadistisena vankilanjohtajana. Mutta Vince Vaughn kantaa tätä elokuvaa tehden yhden uransa parhaista rooleista kovapintaisena ja intensiivisen hiljaisena koviksena, jonka pahalle puolelle ei kannata joutua. Pohjimmiltaan hän on kuitenkin tavallinen, melko normaalin moraalin omaava työmies, joka on tottunut tekemään töitä käsillään ja kätkemään kaikki tuntemuksensa sisäänsä. Tässä juuri tuo Vaughnin hahmon kiinnostavuus piilee ja joka mielestäni nykytoimintaelokuvista on kokonaan unohdettu. Hänen hahmonsa on tavallinen mies, joka käy jollain tavalla oikeutettuun taisteluun jotain itseään suurempaa vastaan. Tämän ohella elokuvan hyvin yksinkertainen ja arkinen tarina pysyy riittävästi realismin rajoissa. Ei hyvän toimintaelokuvan rungoksi enempää tarvita. Zahler sitten ryydittää tätä kaikkea vielä hyvällä tyylitajulla ja sopivalla nostalgialla.
48.
Tuntematon sotilas
imdb | Arvostelu
Sota / Draama
Ohjaus: Aku Louhimies
Käsikirjoitus: Louhimies & Jari Olavi Rantala
Päätähdet: Eero Aho, Jussi Vatanen, Aku Hirviniemi, Paula Vesala
“Nyt mie lähen.”
Kuuluin
siihen runsaslukuiseen joukkoon joka ihmetteli, miksi pitää tehdä
jo kolmas versio pyhästä elokuvasta, jonka tapahtumat ja repliikit
valtaosa kansasta osaa ulkoa. Kaiken huipuksi vieläpä se alkuperäinen on yksi
kaikkien aikojen parhaita suomalaisia elokuvia ja nimenomaan aivan
sieltä listan terävimmästä kärjestä. Eihän sitä tasoa voi millään ylittää?
Louhimies komppanioineen kuitenkin laittoi epäilijöille jauhot suuhun yltäen
samoille havinoille alkuperäisen kanssa. Katsojamääristä päätellen sitä
kiinnostustakin kaikesta parran pärinästä huolimatta riitti ja hylsyjä
on käyty kauhomassa talteen oikein urakalla, sillä elokuva on tilastoidun ajan (1972 -> ) kaikkien aikojen suurimmat lipputulot kerännyt elokuva ja kaikkien aikojen katsotuin kotimainen elokuva. Tilastoitujen aikojen katsotuimman elokuvan kärkipaikkaa pitää Titanic n. 1,1 miljoonalla katsojalla ja Tuntemattomalla oli joulukuun alkupuolella n. 825 000 katsojaa. Alkuperäisen Tuntemattoman arvioitu katsojamäärä oli 2,8 miljoonaa, millä se on ja pysyy ylivoimaisena ykkösenä.imdb | Arvostelu
Ohjaus: Aku Louhimies
Käsikirjoitus: Louhimies & Jari Olavi Rantala
Päätähdet: Eero Aho, Jussi Vatanen, Aku Hirviniemi, Paula Vesala
“Nyt mie lähen.”
Uuden Tuntemattoman sotilaan kolmen tunnin kestoa voivoteltiin sitäkin ensi alkuun, mutta leffan loputtua monella oli varmasti tunne, että olisihan tätä katsonut mieluusti vielä vähän pidempäänkin. Elokuva olikin eittämättä tämän kotoisen leffavuoden ilmiö ja joka puolella maata toistui sama kysymys: "Oletko käynyt katsomassa jo Tuntemattoman?". Tuskinpa tulee ihan heti toista vastaavaa kotimaista elokuvaa, joka kasvaa valtavaksi lumipalloksi ja periaatteessa lopulta markkinoi itse itsensä. Harvemmin on kotimaisten elokuvien kanssa joutunut nieleskelemään ja sipaisemaan silmäkulmaa. On se ollut kova paikka.
47.
Brigsby Bear
imdb
Komedia / Draama
Ohjaus: Dave McCary
Käsikirjoitus: Kevin Costello & Kyle Mooney
Päätähdet: Kyle Mooney, Greg Kinnear, Mark Hamill, Ryan Simpkins
“I've been an outlaw ever since I came into this world.”
Brigsby Bear on mielikuvituksellisen outo ja sydämellinen komedia Saturday Night Liven käsikirjoittajilta, joka tuo etäisesti mieleen kulttikomedia Napoleon Dynamiten. Brigsby Bear on lasten tv-sarja, jolla on ainoastaan yksi katsoja. Hän on yli 30-vuotias James Pope, joka majailee vähintäänkin poikkeuksellisissa olosuhteissa isänsä ja äitinsä luona. James suhtautuu sarjaan pakkomielteisesti ja kun sarja sitten eräänä päivänä yhtäkkiä lopetetaan, se särkee Jamesin maailman totaalisesti. Lopulta James päättää itse viedä sarjan kesken jääneen tarinan päätökseen.imdb
Ohjaus: Dave McCary
Käsikirjoitus: Kevin Costello & Kyle Mooney
Päätähdet: Kyle Mooney, Greg Kinnear, Mark Hamill, Ryan Simpkins
“I've been an outlaw ever since I came into this world.”
Kyseessä on yksi kuluneen leffavuoden piilotetuimpia laatuelokuvia. Tarina itsessään on melko perinteistä indie-kamaa, jossa sosiaalinen hylkiö löytää paikkansa maailmassa, eli tämä on yhdensorttinen versio niistä "feel good" -elokuvista, joissa amerikkalaiset ovat mestareita. Yksinäinen James löytää ympärilleen hänestä pitäviä ja hänen kanssaan samalla aaltopituudella olevia ihmisiä, joihin James tartuttaa intohimonsa sarjaa ja elokuvaprojektiaan kohtaan. Ja kuten kaikki hyvin tietävät on mahtava tunne kun ympärilleen löytää ihmisiä, jotka jakavat kiinnostuksenkohteesi, tai sitten vain ymmärtävät omat intohimosi ja pitävät sinusta sellaisena kuin olet. Toisaalta kyse on myös Bad Boy Bubby -henkisestä psykologisesta tutkielmasta siitä, miten sosiaalinen kanssakäyminen vaikuttaa oman identiteetin muodostumiseen ja jopa nousee määrittämään henkilön loppuelämän laatua. Brigsby Bear ei tosin näiden kahden mainitsemani esimerkkielokuvan tasolle onnistu nousemaan, mutta se on silti yksi tämän vuoden harvoja laatukomedioita.
46.
Christine
imdb
Draama / Henkilökuva
Ohjaus: Antonio Campos
Käsikirjoitus: Craig Shilowich
Päätähdet: Rebecca Hall, Michael C. Hall, Tracy Letts
“It's a simple concept: If it bleeds, it leads.”
Kyseessä on 70-luvulle sijoittuva tositarina amerikkalaisesta paikallistelevision reportterista Christine Chubbucksista, joka kamppaili masennuksen ja ammatillisen turhautumisen kanssa. Hän oli älykäs ja kunnianhimoinen ihminen, joka satsasi kaiken uraansa. Mutta hänen sukupuolestaan, masennuksestaan ja etäisestä, sekä varautuneesta persoonastaan johtuen tuo ura polki paikallaan. Se sitten johti ikävään tapahtumaan, josta valtaosa on varmasti ohimennen kuullut. Itse elokuvaa katsoessani rassasin hetken päätäni, että miksi Chubbucksin nimi vaikuttaa niin tutulta. "Onko tämä se....", ja olihan se. Elokuva iski tälle shokeeraavan vahvistuksen aivan yhtäkkiä elokuvan lopussa, minkä johdosta jäin mykistyneenä tuijottamaan lopputekstejä. Leffan rakenne olisi voinut olla aivan erilainen ja kaikista helpointa olisi ollut aloittaa loppukohtauksesta, jonka jälkeen olisimme siirtyneet seuraamaan tilanteeseen johtaneita syitä. Mutta tekijät eivät ole lähteneet mehustelemaan tapahtuneella, vaan tarina on kasattu kunnianhimoisesti ja kertoo mm. paitsi Christinesta ihmisenä myös masennuksesta.imdb
Ohjaus: Antonio Campos
Käsikirjoitus: Craig Shilowich
Päätähdet: Rebecca Hall, Michael C. Hall, Tracy Letts
“It's a simple concept: If it bleeds, it leads.”
Elokuva etenee erittäin hitaasti tutustuttaen katsojansa elokuvan maailmaan ja hahmoihin perusteellisesti. Christine on erittäin monisyinen ja aiheuttaa katsojassa monia erilaisia ja ristiriitaisia tunteita, joista päällimmäiseksi kuitenkin muodostuu välittäminen. Ehkä hienointa tässä kaikessa on se, että aivan kuten oikeastikin, toisen ihmisen on vaikea kyetä kunnolla käsittämään millaisia demoneja, tunteita, asioita ja ajatuksia toinen ihminen päässään pyörittelee. Eritoten niinä elämän synkimpinä hetkinä, jolloin kaikki valo tuntuu väistyneen ja eletty elämä koetaan merkityksettömäksi. Ajaudutaan umpikujaan, jossa pitäisi ottaa taka-askelia, mutta niiden mukanaan tuoma kuviteltu henkilökohtainen nöyryytys ja epävarmuus tulevaisuudesta tuntuvat liian raskailta kannettavaksi.
Kyseessä on vangitseva tarina aikuisesta naisesta ja hänen yksinäisestä tarpomisestaan elämän vastatuulessa. Tämä voi olla kärsivällisyyttä testaava elokuva, joka kannattaa katsoa rauhallisessa ja vastaanottavaisessa mielentilassa. Eteenpäin hyppiminen ja kelailu pudottavat tarinalta pohjan pois.
45.
The Killing of a Sacred Deer
imdb
Draama / Mysteeri
Ohjaus: Yorgos Lanthimos
Käsikirjoitus: Lanthimos & Efthymis Filippou
Päätähdet: Colin Farrell, Nicole Kidman, Barry Keoghan
“Have you got hair under your arms yet?”
Kreikkalaiskaksikko
on eittämättä tämän hetken omaperäisimpiä elokuvantekijöitä. Heidän
töissään yhdistyvät silkka outous, musta ja kuiva huumori, sekä
nyky-yhteiskunnan sieluttomuus. Jälleen kerran elokuvassa on läsnä
hahmoja, jotka ovat poliittisesti korrekteja ja viimeisen päälle
kohteliaita. Mutta puhuivatpa he mitä tahansa, kaikki sanat tulevat ulos
samalla tasaisen tunteettomalla äänensävyllä. Ikään kuin he olisivat
pelkkiä autopilotilla käyviä ja arjen puuduttamia kuoria vailla sielua
ja kunnon eloa.imdb
Ohjaus: Yorgos Lanthimos
Käsikirjoitus: Lanthimos & Efthymis Filippou
Päätähdet: Colin Farrell, Nicole Kidman, Barry Keoghan
“Have you got hair under your arms yet?”
Tämä tragikomedia perustuu antiikin Kreikan mytologian tarinaan Iphigeniasta. Elokuva alkaa pysäyttävällä kuvalla avoleikkauksesta ja hakkaavasta sydämestä. Seuraavaksi kirurgi nakkaa veriset kumihansikkaansa roskikseen ja näin symbolisesti siirtää veren pois omista käsistään. Colin Farrell näyttelee tätä kirurgia, joka asuu melkoisessa lukaalissa yhdessä täydellisen perheensä kanssa, johon kuuluu terapeuttina työskentelevä vaimo (Kidman). sekä teini-ikäinen tyttö ja n. 10-12 vuotias poika. Näiden ohella kirurgi tapaa perheeltään salassa teini-ikäistä poikaa, Martinia (Keogh), jonka historia kirurgin kanssa paljastuu elokuvan edetessä.
Leffa alkaa harmittoman outona draamana kuorrutettuna mustalla huumorilla, mutta pian arkimaailmaan sekoittuu mukaan ripaus yliluonnollisuutta. Lanthimoksen luottokuvaaja Thimios Bakatakis käyttää eritoten sairaalakohtauksissa usein henkien lailla hahmoja seuraavaa kameraa, sekä ihmisten välisissä kohtauksissa kamera pysyttelee normaalia kauempana viestien etäisyydestä. Myös elokuvan musiikki kirskahtelee ja mylvähtelee pahaenteisesti ja epävireisesti vailla melodiaa. Kauheita asioita paljastuu ja suoritetaan, sekä jonkinlainen paholainen tulee näyttäneeksi kasvonsa. Perinteisen kauhun ystäviä nakertanee, ettei varsinaisesti mitään selitetä. Elokuva jättää tekijöille ominaisesti paljon tilaa katsojalle muodostaa siitä omat mielipiteensä ja nauttia siitä omalla tavallaan. Colin Farrell sanoi, että elokuvan tekeminen sai hänet himskatin masentuneeksi ja itse olin vuoroin huvittunut, häiriintynyt ja hämmentynyt.
44.
Vuosisadan naiset
imdb
Komedia / Draama
Ohjaus ja käsikirjoitus: Mike Mills
Päätähdet: Lucas Jade Zuman, Annette Bening, Elle Fanning, Greta Gerwig
“Wondering if you're happy is a great shortcut to just being depressed.”
Kyseessä on jälleen Mike Millsiltä omasta elämästään ammentava elokuva, joka oli alkuperäiskäsikirjoituksestaan Oscar-ehdokkaana. Millsin edellinen elokuva oli Beginners, joka kertoi hänen vanhemmalla iällä kaapista ulos tulleesta isästään ja tällä kertaa Mills käsittelee suhdettaan äitiinsä. Vuoteen 1979 sijoittuvassa tarinassa Beningin näyttelemä vapaamielinen äiti herää siihen, ettei hänen poikansa Jamien elämässä ole miesmallia. Tämän lisäksi kypsyvä Jamie on ottanut melko luonnollisesti etäisyyttä äitiinsä, jonka on kuitenkin tämän vuoksi vaikea pysyä poikansa asioista selvillä. Joten koska kunnollisia miesmalleja ei ole tarjolla, äiti värvää naispuolisen alivuokralaisensa, sekä Jamieta pari vuotta vanhemman naispuolisen ystävän pitämään poikaa ja hänen kypsymistään silmällä. Mikä ei ole tietenkään yhtään kiusallista, etenkin kun Jamie on näistä toiseen lätkässä.imdb
Ohjaus ja käsikirjoitus: Mike Mills
Päätähdet: Lucas Jade Zuman, Annette Bening, Elle Fanning, Greta Gerwig
“Wondering if you're happy is a great shortcut to just being depressed.”
Kyseessä on sellainen lämmin ja kevyen komedinen kasvutarina, joka on jälleen amerikkalaisten erittäin hyvin hallitsema genre. Elokuva on täynnä havannoivan hauskaa dialogia, minkä lisäksi elokuva käsittelee sekä modernin miehen, että modernin naisen elämää ja siinä eteen tulevia vaikeuksia. Loistavan ja persoonallisen tarinan elämäniloiset naishahmot varastavat katsojan mielenkiinnon ja kenties jotain muutakin.
43.
Se
imdb | Arvostelu
Kauhu
Ohjaus: Andy Muschietti
Käsikirjoitus: Chase Palmer, Cary Fukunaga, Gary Dauberman
Päätähdet: Bill Skarsgård, Jaeden Lieberher, Sophia Lillis
“You'll float too!”
Tämän Stephen Kingin kirjaan perustuvan, ja vahvasti komedialla maustetun kauhuelokuvan tapahtumapaikkana on unelias Derryn amerikkalainen
pikkukaupunki 1980-luvun lopussa. Sateisena lokakuun päivänä Bill
Denbrough antaa 7-vuotiaalle veljelleen Georgelle paperista tehdyn
purjeveneen. George lähtee testaamaan sitä ajotien reunassa virtaavissa
vesilätäköissä, mikä jää
viimeiseksi havainnoksi "Georgiesta". Kahdeksan kuukautta myöhemmin
viimeisenä koulupäivänä 7 epäsuosittua nuorukaista ajautuvat yhteen, kun heitä kaikkia
piinaavat erilaiset pelottavat näyt, joilla on kuitenkin yksi yhdistävä
tekijä: Karmiva Pennywise-klovni punaisine ilmapalloineen.imdb | Arvostelu
Ohjaus: Andy Muschietti
Käsikirjoitus: Chase Palmer, Cary Fukunaga, Gary Dauberman
Päätähdet: Bill Skarsgård, Jaeden Lieberher, Sophia Lillis
“You'll float too!”
"Se" on samanaikaisesti pelottava ja hauska. Elokuvan nuoret päähenkilöt kettuilevat toisilleen tauotta, minkä lisäksi ohjaaja Muschiettilla on silmää veret seisauttaville kauhukuville. Mikäli jatkuvaan säikyttelyyn ehtii turtua, niin lapsinäyttelijöillä on hyvä kemia ja elokuva sisältää "Stand By Me - Viimeinen kesä" -henkistä kaveruutta ja ryhmähenkeä. Lisäksi tarinassa on syvyyttä, vaikkei elokuva siihen välttämättä hirveästi keskitykään. Kyseessä on Yhdysvalloissa kaikkien aikojen suurimmat lipputulot kerännyt kauhuelokuva (326 milj.), mikäli inflaatiota ei oteta huomioon. Kun se otetaan huomioon, edelle mahtuvat vielä Signs, Psyko, Gremlins, Frankenstein junior (391 milj. dollaria), Kuudes aisti (494 milj.), Manaaja (885 milj) ja Tappajahai (1,1 mrd.).
42.
Paddington 2
imdb | Arvostelu
Seikkailu / Animaatio
Ohjaus: Paul King
Käsikirjoitus: King & Simon Farnaby
Päätähdet: Ben Whishaw, Hugh Grant, Brendan Gleeson, Sally Hawkins
“I may look like a hardened criminal, but I’m innocent.”
Kyseessä on jatko-osa vuonna 2014 ilmestyneelle Paddingtonille, jossa siinäkin hääri Paul King ohjaajana, sekä käsikirjoittajana. Tässä kakkososassa saadaan herkullisen paljon irti yksinkertaisesta ja maanläheisestä juonesta. Paddington nimittäin aikoo ostaa 100-vuotissyntymäpäivälahjan Lucy-tädilleen, mutta
kaikki menee pahemman kerran mönkään, sillä kiltti Karhuherra joutuu lukemaan
tiilenpäitä.imdb | Arvostelu
Ohjaus: Paul King
Käsikirjoitus: King & Simon Farnaby
Päätähdet: Ben Whishaw, Hugh Grant, Brendan Gleeson, Sally Hawkins
“I may look like a hardened criminal, but I’m innocent.”
Yksinkertaisista lähtökohdista on saatu työstettyä hauska, iso ja sydämellinen tarina. Ja mikä parasta, koko ajan pyöritään arkisten asioiden ympärillä, joita toki on höystetty luonnollisesti pienellä värikynällä. Elokuvassa on monensorttista komediaa ja eritoten elokuvan visuaalinen komedia on täydellistä ajoituksineen ja kuvakulmavalintoineen. Kyseessä on mielestäni tämän kuluneen leffavuoden toiseksi paras koko perheen elokuva. Erityisen poikkeuksellista Paddingtonissa on se, että niin lapset kuin aikuisetkin nauttivat tästä elokuvasta yhtä paljon ja vieläpä nauravat samoille vitseille.
41.
Toivon tuolla puolen
imdb
Komedia / Draama
Ohjaus & käsikirjoitus: Aki Kaurismäki
Päätähdet: Sherwan Haji, Sakari Kuosmanen, Ilkka Koivula, Nuppu Koivu
Tässä Aki Kaurismäen mahdollisesti viimeiseksi jääneessä elokuvassa risteää kaksi tarinaa. Khaled on Syyrian Alepposta saapunut pakolainen, joka päätyy Helsinkiin sattumalta. Sakari Kuosmasen esittämä Wikström taas on kiertävä kaupparatsu, joka eroaa vaimostaan ja aikoo aloittaa uuden elämän puhtaalta pöydältä. Wikström ostaa halvalla ravintolan, jonka mukana tulee ravintolan myyneen myyntitykin mukaan iso ja uskollinen asiakaskunta, sekä kolme pätevää työntekijää. Pötypuhetta.imdb
Ohjaus & käsikirjoitus: Aki Kaurismäki
Päätähdet: Sherwan Haji, Sakari Kuosmanen, Ilkka Koivula, Nuppu Koivu
Kyseessä on hyvin perinteinen kaurismäkeläinen tragikomedia, jossa ajankohtaiset sosiaaliset ongelmat yhdistyvät ohjaajan harmaaseen ja varautuneeseen maailmaan. Tutunlainen intensiivinen ja hieman höhlä tarina on kiedottu hillityn ja pidättyväisen komedisen ulkokuoren sisään. Ja kaiken tämän ytimessä on tutusti empatia, niin Wikströmiä kuin Khaledia kohtaan. Ei ole ensimmäinen kerta kun Kaurismäki käsittelee pakolaisteemaa, mutta elokuvan ilmestymisen aikoihin keskustelu Suomessa kävi kuumimmillaan ja harvoin on mikään elokuva onnistunut olemaan näin ajankohtainen ja humaani, etenkään tälläiseen ulkokuoreen käärittynä. Mikäli Kaurismäki nyt lopetti elokuvanteon, hän teki sen loistavin jäähyväisin ja erinomaisella elokuvalla, joka on vahvan uran yksi parhaita ja ominaisimpia. Niukasti vuoden paras kotimainen omissa kirjoissani.
40.
Aquarius
imdb
Draama
Ohjaus & käsikirjoitus: Kleber Mendonça Filho
Päätähdet: Sonia Braga, Maeve Jinkings, Irandhir Santos
“It's impressive what people say about lack of education, and they always refer to poor people, but lack of manners isn't in poor people, it's in rich, well educated people like you, the elite, who think they are elite, who think they are privileged, who don't stand in line, you know? People like you who took a "business" course, but lack basic human decency, who have no character, you know? No character, no I mean, you do have a character; your character is money, all you've got is your shit-eating smile; that's what you got. ”
Tämä brasilialaiselokuva on aiheuttanut kotimaassaan runsaasti polemiikkia useaan eri otteeseen johtuen tekijöidensä poliittisista näkemyksistä ja kannanotoista. Jopa Brasilian Oscar-ehdokkaan valintakomitean puheenjohtajana toiminut kriitikko lähti julkisesti ja puolueellisesti kritisoimaan Filhon poliittista mielipidettä, mikä johti skandaaliin. Tuon seurauksena moni valintakomitean jäsen erosi ja ohjaajat vetivät elokuviaan pois ehdokaslistalta protestiksi sille, että politiikka näyttäisi uhkaavan sekaantua valintaprosessiin ja sen riippumattomuuteen. Aquariusta ei valittu, mutta en tunne valituksi tullutta Pequeno Segredoa, joten en pysty sanomaan valinnan oikeudellisuudesta yhtään mitään.imdb
Ohjaus & käsikirjoitus: Kleber Mendonça Filho
Päätähdet: Sonia Braga, Maeve Jinkings, Irandhir Santos
“It's impressive what people say about lack of education, and they always refer to poor people, but lack of manners isn't in poor people, it's in rich, well educated people like you, the elite, who think they are elite, who think they are privileged, who don't stand in line, you know? People like you who took a "business" course, but lack basic human decency, who have no character, you know? No character, no I mean, you do have a character; your character is money, all you've got is your shit-eating smile; that's what you got. ”
Sonia Braga on ilmiömäinen pääroolissaan 65-vuotiaana Clara-leskenä. Alueella hyvin tunnettu ja kunnioitettu "Dona Clara" on eläköitynyt musiikkikriitikko, joka on vanhan Aquarius-nimisen kaksikerroksisen talon viimeinen asukas. Paikallinen rakennusfirma on ostanut jo kaikki talon muut asunnot, ja he ovat kehitelleet rahakkaita suunnitelmia kyseiselle tontille. Jukuripäinen Clara on kuitenkin vannonut elävänsä rakastamassaan ja täynnä muistoja olevassa asunnossaan kuolemaansa saakka, mikä ymmärrettävästi sapettaa liian nopeasti nuolaisseita bisnesmiehiä, jotka eivät suinkaan jää toimettomiksi.
Aquarius on viipyilevä tarina viisaasta, kultivoituneesta ja epätäydellisestä naisesta, joka vielä kypsemmälläkin iällä nauttii elämästä sen kaikissa muodoissa. Tämä vähäeleinen elokuva on erittäin pitkä 140 minuuttiseksi ja tasaisen hidasvauhtiseksi draamaksi, minkä seurauksena elokuva voikin tuntua hetkittäin polkevan paikallaan. Mutta toisaalta tämä taitavasti rakennettu elokuva sisältää sen verran monta palkitsevaa hetkeä, että kannattaa jaksaa pysytellä kyydissä mukana.
39.
Frantz
imdb
Draama / Rakkaus / Historia
Ohjaus: François Ozon
Käsikirjoitus: Ozon & Philippe Piazzo
Päätähdet: Pierre Niney, Paula Beer, Anton von Lucke
“A Frenchman... here!”
Frantz on Ranskan tuotteliaimman ohjaajan uusi versio Ernst Lübitschin vuoden 1932 elokuvasta Broken Lullaby, joka taas perustui ranskalaiseen näytelmään. Tämä pääosin mustavalkoisena kuvattu kaunis tarina alkaa ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä Saksasta. Paula Beerin mestarillisesti esittämä Anna on menettänyt kihlattunsa sodassa ja kihlattunsa vanhempien painostuksesta huolimatta kieltäytyy kaikista uusista saksalaisista sulhasehdokkaista. Eräänä päivänä hän huomaa kihlattunsa haudalla pitkän ja viiksekkään ranskalaismiehen, joka pian ilmestyy Annan oven taakse. Monsieur on nimeltään Adrien ja hän kertoo tunteneensa Annan kihlatun ennen sotaa. Anna asuu kihlattunsa vanhempien luona ja perheen isä ei halua olla Adrienin kanssa missään tekemisissä, koska "jokainen ranskalainen on hänen poikansa murhaaja". Mutta Adrien hurmaa ajan kuluessa niin isän kuin Annankin. Elokuvan jälkimmäinen osio sijoittuu Ranskaan ja se palanen tarinaa on kokonaan Francois Ozonin ja Philippe Piazzon visioima, eikä ole läsnä Lübitschin elokuvassa saati alkuperäisessä näytelmässä.imdb
Ohjaus: François Ozon
Käsikirjoitus: Ozon & Philippe Piazzo
Päätähdet: Pierre Niney, Paula Beer, Anton von Lucke
“A Frenchman... here!”
Frantz on mehukas ja vangitseva tarina, joka maalailee kiehtovasti ja ainakin itselleni melko ennennäkemättömällä tavalla juuri päättyneen sodan jättämiä haavoja kahden eri kansakunnan välille. Kaikkialla on ihmisiä, jotka kamppailevat surun kanssa, eikä ranskalaismiehen läsnäoloa katsota hyvällä karvaan tappion kokeneessa Saksassa. Monta käännettä omaavan tarinan huipennus on sydäntä vääntävä, mutta toisaalta samalla myös elämää juhlistava. Kaiken lisäksi elokuvan tarina tuo vahvasti mieleen Hitchcockin tuotannosta sekä Rebekan, että Vertigon.
38.
Ajojahti
imdb
Rikos / Draama / Historia
Ohjaus: Peter Berg
Käsikirjoitus: Berg, Matt Cook, Joshua Zetumer
Päätähdet: Mark Wahlberg, John Goodman, Kevin Bacon, J.K. Simmons
“This is our city! And nobody is going to dictate our freedom.”
Ajojahti on faktoihin perustuva tarina vuoden 2013 Bostonin maratonin pommeista, sekä sitä seuranneesta tekijöiden selvittämisestä ja metsästyksestä. Ainoa selkeä tuulesta temmattu osanen tarinassa on Mark Wahlbergin esittämä fiktiivinen bostonilaispoliisi Tommy Saunders, joka nousee symboloimaan paitsi tavallisten poliisien sankaruutta, niin myös Bostonin asukkaiden periksiantamattomuutta, yhteenkuuluvuutta ja teräksistä asennetta.imdb
Ohjaus: Peter Berg
Käsikirjoitus: Berg, Matt Cook, Joshua Zetumer
Päätähdet: Mark Wahlberg, John Goodman, Kevin Bacon, J.K. Simmons
“This is our city! And nobody is going to dictate our freedom.”
Elokuvan toimintakohtaukset ovat erinomaisia ja realistisen tuntuisia kaikessa kaaoksessaan. Esimerkiksi elokuvan keskeisessä ammuskelukohtauksessa niin terroristiveljekset kuin paikalle sattumalta osuneet passipoliisitkin näyttävät olevan erittäin pelokkaita ja neuvottomia tässä surrealistisessa tilanteessa. Leffan tarina ja seuraukset ovat jo ennestään tuttuja, mutta siitä huolimatta on kiehtovaa nähdä kaikki ne tapauksen uutisotsikot, sekä kuvat herätettynä henkiin. Tämän ohella pääsemme myös kurkistamaan viranomaisten suljettujen ovien taakse ja näemme miten tapauksen tutkinta oikein eteni.
37.
Näkymätön vieras
imdb
Rikos / Mysteeri / Trilleri
Ohjaus & käsikirjoitus: Oriol Paulo
Päätähdet: Mario Casas, Bárbara Lennie, Ana Wagener, José Coronado
“Every story has two sides. The truth, only one.”
Adrián Doria on varakas bisnesmies, jonka poliisit löytävät hotellihuoneesta rakastajattarensa ruumiin viereltä. Pulaan joutunut Doria palkkaa avukseen maineikkaan asianajajan, Virginia Goodmanin, jonka on tarkoitus luoda Dorialle uskottava puolustus ja hommata hänet mahdollisimman kuivin jaloin pois tästä sotkusta. Mutta ensin Adriánin on kerrottava Virginialle kaikki mahdollinen rikoksesta, viime päivistään ja suhteestaan uhriin. Adrián vakuuttaa Virginialle kovasti syyttömyyttään, mutta viattomaksi mieheksi Adriánilla tuntuu olevan kovin paljon salailtavaa.imdb
Ohjaus & käsikirjoitus: Oriol Paulo
Päätähdet: Mario Casas, Bárbara Lennie, Ana Wagener, José Coronado
“Every story has two sides. The truth, only one.”
Elokuva on toteutettu teknisellä tasolla moitteettomasti ja tarinan rakentamiseen on nähty paljon vaivaa. Seassa vilahtaa ohimennen mielenkiintoisia teemoja kuten subjektiivinen totuus ja miten vallasta humaltuneet, itsekeskeiset ihmiset reagoivat kun he menettävät hallinnan omasta elämästään. Vähän valitettavasti vain tarinan ainoa todellinen kiintopiste ja tarkoitus tuntuu loppupeleissä olevan katsojan kampittaminen. Tarina on täynnä juonenkäänteitä, jopa liiankin kanssa ja menettää melko paljon uskottavuuttaan lopun hatarissa käänteissä. Siitä huolimatta elokuvan parissa koettu matka on jännittävä ja melko muistettava, vaikkakin tuskastuttavan yhdentekevä. Christopher Nolanin The Prestige tulee sukulaissieluna mieleen.
36.
Børning 2 / Kumi käryää 2
imdb
Toiminta / Komedia
Ohjaus: Hallvard Bræin
Käsikirjoitus: Anne Elvedal, Christopher Grøndahl, Linn-Jeanethe Kyed
Päätähdet: Anders Baasmo Christiansen, Stig Frode Henriksen, Vegar Hoel
“My name is Mørk. Philip Mørk.”
Ensimmäinen osa saattoi olla niukasti parempi elokuvana, mutta tämä jatko-osa on huomattavasti hauskempi, isompi ja sekopäisempi. Kyseessä on eräänlainen norjalainen versio Hurjapäistä, tai tarkemmin sanoen 60-70 luvun autoelokuvista kuten Konna ja Koukku, Kanuunankuularalli, tai Vanishing Point. Ensimmäisen osan laittomasta katukisasta on vierähtänyt kaksi vuotta ja nyt viritellään vieläkin eeppisempää kisaa keskellä talvea, jonka on määrä alkaa Norjan Bergenistä ja päättyä Venäjän Murmanskiin. Eli kilpailureitti kulkee Ruotsin ja myös Suomen läpi! Ekasta osasta tuttu päähenkilö Roy on luvannut pysyvänsä kaidalla tiellä, mutta joutuu pakotettuna osallistumaan kilpailuun. Ja jälleen kerran kilpailijoita lähtee jahtaamaan myös liikaa toimintaelokuvia katsonut norjalainen liikennepoliisi Philip Mørk, joka on kaikessa periksiantamattomuudessaan Pohjoismaiden ikioma Terminaattori.imdb
Ohjaus: Hallvard Bræin
Käsikirjoitus: Anne Elvedal, Christopher Grøndahl, Linn-Jeanethe Kyed
Päätähdet: Anders Baasmo Christiansen, Stig Frode Henriksen, Vegar Hoel
“My name is Mørk. Philip Mørk.”
Sijoituksesta huolimatta kyse on yksi kuluneen vuoden salaisista suosikeistani. Ensinnäkin on tunnelmallisen lumisia maisemia, joissa kiitää nopeita ja kauniita autoja näyttävissä ajo- ja stuntkohtauksissa. Samaan aikaan kyseessä on myös erittäin hauska tilannekomedia, jota maustetaan sopivan kliseisellä dialogilla ja juuri sopivan paksulla värikynällä. Kyseessä on melko laadukas ja sopivan sekopäinen komedia, josta ei puutu hevosvoimia ja joka ei mielestäni tyyliltään mainittavasti eroa esimerkiksi kotimaisista suosikkikomedioista.
35.
Kong: Pääkallosaari
imdb | Arvostelu
Seikkailu / Toiminta
Ohjaus: Jordan Vogt-Roberts
Käsikirjoitus: Dan Gilroy, Max Borenstein, Derek Connolly
Päätähdet: Samuel L. Jackson, Tom Hiddleston, Brie Larson, John C. Reilly, John Goodman
“I guess no man comes home from war, not really. ”
Kyseessä on Vietnamin sodan aikoihin sijoittuva tarina, joka idolisoi ja tribuutinomaisesti lainaa useassa käänteessä Ilmestyskirja Nyt. -elokuvaa. Tutusti tässäkin elokuvassa kootaan runsaslukuinen retkikunta, joka lähtee kartoittamaan tuntematonta saarta. Mutta saarelle päästään nopeasti ja tällöin elokuva ottaa hajueron aikaisempiin filmatisointeihin. Tarina nimittäin muuttuu komedialla höystetyksi selviytymiskamppailuksi, jossa hahmot vain haluavat vain palata kotiin henkikultansa kanssa tältää lukuisia vaaroja kuhisevalta saarelta. Hittoon raha ja kuuluisuus.imdb | Arvostelu
Ohjaus: Jordan Vogt-Roberts
Käsikirjoitus: Dan Gilroy, Max Borenstein, Derek Connolly
Päätähdet: Samuel L. Jackson, Tom Hiddleston, Brie Larson, John C. Reilly, John Goodman
“I guess no man comes home from war, not really. ”
Audiovisuaalisesti elokuva oli erinomainen, mihin 3d:kin toi vielä oman uniikin mausteensa. Elokuvaa katsoessa sisäinen lapsi herää todenteolla eloon. Kong on nimittäin aivan valtavan kokoinen, joidenkin mielestä liiankin suuri, ja lisäksi askellus on lihaksikkaan kankeaa kuin painonnostajalla. Kun Kong ottaa yhteen muiden saarelta löytyvien isojen otuksien kanssa, niin olen harvoin ollut yhtä onnellinen ruudun ollessa täynnä CGI:tä. Se on yksinkertaisesti vain siistiä. Kuin paluu lapsuuden mielikuvituksen täyttämiin leikkeihin, jolloin esimerkiksi toimintafiguurit ottivat yhteen valtavissa ja jännittävissä taisteluissa. Juonella tässä ei ihan hirveästi juhlita, mutta kyseessä on silti tänä avaruus sci-fi:n ja dystopioiden aikakautena virkistävän retrohenkinen paluu 30-luvulle, jolloin tälläiset tutkimattomiin maailmankolkkiin sijoittuvat eksoottiset fantasiaelokuvat olivat huudossa.
34.
Tschick / Goodbye Berlin
imdb
Komedia / Draama
Ohjaus: Fatih Akin
Käsikirjoitus: Akin, Lars Hubrich, Hark Bohm
Päätähdet: Anand Batbileg, Tristan Göbel, Nicole Mercedes Mueller
“I'm only 14, man. Criminal accountability starts at 15.”
Tämä saksalaiselokuva on Wolfgang Herrndorfin kulttikirjaan Why We Took the Car perustuva
"coming of age" -tarina, jossa kaksi vanhempiensa laiminlyömää teiniä
varastavat kesälomalla vaaleansinisen Lada Nivan ja lähtevät ajelemaan
ympäri itäistä Saksaa vailla karttaa, puhelimia ja määränpäätä. Tästä
spontaanista irtiotosta tulee tietenkin elämää mullistava kokemus ja
heittämällä paras kesä ikinä.imdb
Ohjaus: Fatih Akin
Käsikirjoitus: Akin, Lars Hubrich, Hark Bohm
Päätähdet: Anand Batbileg, Tristan Göbel, Nicole Mercedes Mueller
“I'm only 14, man. Criminal accountability starts at 15.”
Kyseessä on aika tyypillinen genrensä tuotos, joka on kuitenkin toteutettu erittäin hyvin ja kiehtovissa maisemissa. Elokuva on erittäin hauska, läsnä on autenttinen ja lämmin fiilis, sekä kahden nuoren pääosanesittäjän välillä on mukavasti kemiaa. Ehkä suurin sääli on se, ettei tässä elokuvassa pinnan alla ole mitään suurempaa teemaa ja tarkoitusta. Asioita vain tapahtuu ja hahmot reagoivat niihin. Silti Akin on onnistunut tuomaan ruudulle melko osuvalla tavalla sen murrosiän jakson, jolloin se oma identiteetti on hakusessa, eikä oikein tiedetä mitä halutaan. Ollaan rauhattomia ja toimitaan impulssien mukaan. Tschick on sympaattinen ja raikas leffa, joka jättää jälkeensä sen mukavan lämpimän tunteen katsojansa sisimpään.
33.
Thor: Ragnarök
imdb | Arvostelu
Seikkailu / Fantasia
Ohjaus: Taika Waititi
Käsikirjoitus: Eric Pearson, Craig Kyle, Christopher Yost
Päätähdet: Chris Hemsworth, Tom Hiddleston, Mark Ruffalo
“Whoever you are, you will be stopped.”
Thor: Ragnarök on samanaikaisesti sekä hauska, että outo elokuva. Se ei
tunnu perinteiseltä Marvelin isolta synkistelyelokuvalta, johon olisi
toiminnan oheen heitetty kevennykseksi pari väkinäistä onelineria ja
sitten elokuva huipentuisi massiiviseen cgi-taisteluun. Toki
tässäkin elokuvassa panokset ovat suuret ja merkittäviä tapahtumia
nähdään, mutta elokuvan komediatulva on niin tiheä, ettei mitään pysty
ottamaan todesta ja ajatuskaan ei tahdo hekottelun ohessa kulkea. Elokuvasta ja sen syvemmästä tematiikasta oli vähän vaikea saada otetta,
mutta toisaalta kaikki merkit viittaavat siihen, että tätä kolmatta Thor-elokuvaa on lähdetty tekemään etunenässä komediana. Joten on aika luonnollista, että tällöin hahmoja ja tarinaa yksinkertaistetaan, eikä elokuva välttämättä toimi enää yhtä hyvin toisella katsomiskerralla.imdb | Arvostelu
Ohjaus: Taika Waititi
Käsikirjoitus: Eric Pearson, Craig Kyle, Christopher Yost
Päätähdet: Chris Hemsworth, Tom Hiddleston, Mark Ruffalo
“Whoever you are, you will be stopped.”
Thor: Ragnarök on visuaalisesti näyttävää silmäkarkkia, joka kutkuttaa nauruhermoja tasaisesti alusta loppuun saakka, ja jonka tyylilliset juuret ovat lähtöisin 80-luvun kultti sci-fi Flash Gordonista.
32.
Salaisuuksien illallinen
imdb
Draama, Komedia
Ohjaus: Paolo Genovese
Käsikirjoitus: Genovese, Filippo Bologna, Paolo Costella, Paola Mammini, Rolando Ravello
Päätähdet: Giuseppe Battiston, Anna Foglietta, Marco Giallinni, Kasia Smutniak
“We're breakable... all of us.”
Viime aikoina on noussut jälleen pieneksi trendiksi tehdä illalliskutsuille sijoittuvia ja hitaasti kypsyviä dialogiraskaita ihmissuhdedraamoja. Tässä italialaisessa elokuvassa seitsemän pitkäaikaista ystävystä (3 avioparia ja yksi hiljattain eronnut) istuvat illastamaan saman pöydän ääreen. He päättävät alkaa pelaamaan leikkimielistä peliä, jossa loppuillan ajaksi kaikki laittavat kännykkänsä pöydälle esiin. Jokainen saapunut viesti luetaan ääneen ja kaikki puhelut käydään kaiuttimen kautta. Näin he todistavat toisilleen, ettei kenelläkään ole mitään salattavaa toisiltaan, etenkään aviopareilla. Mutta kuinka ollakaan, tämä hauskaksi tarkoitettu peli alkaakin testata ystävysten välejä pahemman kerran.imdb
Ohjaus: Paolo Genovese
Käsikirjoitus: Genovese, Filippo Bologna, Paolo Costella, Paola Mammini, Rolando Ravello
Päätähdet: Giuseppe Battiston, Anna Foglietta, Marco Giallinni, Kasia Smutniak
“We're breakable... all of us.”
Paolo Genovese on tullut Italiassa tunnetuksi komedioiden ohjaajana ja Perfetti Sconosciuta, eli Perfect Strangers, on eräänlainen paluu Commedia all'Italianan ajoille. Kyseessä on keskiluokkainen, satiirinen ja jopa vähän kyyninen draamakomedia nykyajasta, jossa teknologian ansiosta jokaisen ihmisen on helppo elää kolmea erilaista elämää: julkista, yksityistä ja salaista. Mutta jos ei koskaan ole ollut helpompi elää salaista elämää, niin koskaan ei ole myöskään ollut helpompaa jäädä kiinni, sillä kaikki nämä kolme elämää pyörii älypuhelimemme kautta. Elokuvalla kestää hetki päästä vauhtiin ja sitä vaivaa hieman tämän tyylisille elokuville kompastuskivenä toimiva liika teatraalisuus, mutta lopulta yksioikoiset hahmot ja heidän keskustelunsa, sekä kiemurtelunsa käyvät sen verran kiehtovaksi ja hauskaksi, että elokuva vie mukanaan. Nälkätakuu.
31.
Miss Sloane
imdb
Jännitys / Draama
Ohjaus: John Madden
Käsikirjoitus: Jonathan Perera
Päätähdet: Jessica Chastain, Gugu Mbatha-Raw, Christine Baranski, Mark Strong, John Lithgow
“Career suicide's not so bad when you consider the alternative is suicide by career.”
Chastainin mestarillisesti esittämä Elizabeth Sloane on Washingtonin häikäilemättömin ja halutuin lobbaaja, joka käyttää kaikki mahdolliset keinot voittaakseen. Hän on alansa huipulla, kunnes hän päättää yhtäkkiä alkaa taistella aselakia tiukentavan aloitteen puolesta, minkä pitäisi aseitaan ja vapauttaan rakastavassa Amerikassa olla automaattisesti hävitty taistelu. Miten tässä taistelussa käy ja miksi Sloane on valmis riskeeraamaan työnsä ja asemansa, jonka saavuttaakseen hän on käytännössä uhrannut kokonaan oman henkilökohtaisen elämänsä?imdb
Ohjaus: John Madden
Käsikirjoitus: Jonathan Perera
Päätähdet: Jessica Chastain, Gugu Mbatha-Raw, Christine Baranski, Mark Strong, John Lithgow
“Career suicide's not so bad when you consider the alternative is suicide by career.”
Kyseessä on aaron sorkinmaisen poliittinen ja dialogiraskas trilleri tarjoiltuna parilla herkullisella käänteellä. Käsikirjoittaja Jonathan Perera oli opettajana Etelä-Koreassa, kunnes tämän elokuvan käsikirjoitus alkoi herättää huomiota Hollywoodissa. Elokuva tuo mieleen erittäin vahvasti esimerkiksi House of Cardsin ja mainion HBO:n televisioelokuvan All the Way. Nimittäin näiden kaikkien visioima poliittinen maailma on likaista peliä, jossa harrastetaan vaihtokauppoja, kutsutaan palveluksia ja tärkeimpänä prioriteettina tulee oman persustan turvaaminen jatkokautta varten. Ja surullista kyllä, elokuvan ruma kulissientakainen maailma ei vaikuta tippaakaan epäuskottavalta.
30.
The Constitution
imdb
Draama / Komedia
Ohjaus: Rajko Grlic
Käsikirjoitus: Grlic & Ante Tomic
Päätähdet: Nebojsa Glogovac, Dejan Acimovic, Ksenija Marinkovic
Tämä rohkea kroatialainen elokuva sijoittuu nykyajan Zagrebiin ja se seuraa neljää samassa kerrostalossa asuvaa ihmistä, joiden elämään vaikuttavat henkilökohtaisten ongelmien ohella vuosikymmeniä sitten tapahtuneet historialliset tapahtumat. Kroatialainen Vjekoslav Kralj on korkeasti koulutettu ja sivistynyt opettaja, joka pukeutuu öisin naiseksi ja lähtee yöelämään. Serbialainen Maja Samardzic on hänen naapurissaan asuva keski-ikäinen hoitaja, joka jakaa pienen asunnon myöskin serbialaisen, maskuliinisen poliisimiehensä Anten kanssa. Eräällä öisellä retkellä Kralj saa pahasti selkäänsä, jolloin Maja tarjoutuu huolehtimaan sekä Vjekoslavista, että tämän luona asuvasta vanhasta ja vammautuneesta isästä. Vastapalveluksena Vjekoslavin on autettava Majan lukihäiriöistä aviomiestä opiskelemaan tärkeisiin kokeisiin, jotka ratkaisevat saako Ante jatkaa poliisina. Miehet eivät kuitenkaan pidä toisistaan. Kralj omaa homoudestaan huolimatta äärioikeistolaisia mielipiteitä ja hänen isänsä on entinen Ustasha-upseeri. Ustasha oli fasistinen liike, jonka natsit nostivat valtaan Kroatiassa toisessa maailmansodassa ja sillä oli puolisotilaallinen osasto, joka teki erityisen julmia tuhoamisretkiä serbikyliin.imdb
Ohjaus: Rajko Grlic
Käsikirjoitus: Grlic & Ante Tomic
Päätähdet: Nebojsa Glogovac, Dejan Acimovic, Ksenija Marinkovic
Elokuvassa on yksinkertaisimmillaan kyse siitä, että Grlic ja Tomic näyttävät miten Kroatian synkkä ja traumaattinen historia leijuu edelleen varjona maan yllä repien ihmisiä erilleen, ja vieden huomion pois todellisista ongelmista. Lisäksi Vjekoslav Kralj on yksi tämän elokuvavuoden mieleenjääneimpiä hahmoja. Kyseessä on kiehtovan ristiriitainen hahmo, joka ei kuulu oikein minnekään. Hän on koko elämänsä joutunut esittämään ihmistä, jollainen hän ei ole, mikä on tehnyt Vjekoslavista erittäin katkeran ja kyynisen. Nebojsa Glogovac näyttelee tätä äkkiseltään erittäin luotaan työntävää hahmoa loistavan humaanilla ja sympaattisella otteella.
29.
Guardians of the Galaxy vol.2
imdb | Arvostelu
Toiminta / Komedia / Sci-Fi
Ohjaus & käsikirjoitus: James Gunn
Päätähdet: Chris Pratt, Zoe Saldana, Dave Bautista, Bradley Cooper
“He may have been your father, boy, but he wasn't your daddy.”
Asiaankuuluvasti jatko-osa on edeltäjäänsä isompi, äänekkäämpi ja näyttävämpi. Guardians of the Galaxyn ykkösosa näytti aikanaan sen suunnan millaiseksi Marvelin supersankarielokuvien tulee kehittyä ja kakkososa tarjoilee ne kaikki samat ainekset kenties vieläkin hiotumpana. Periaatteessa mitä oudompaa ja värikkäämpää, sen parempi. Lisäksi elokuvan vastakohtia sisältävä perhemäinen sankarikööri on edelleen toistensa kurkussa kiinni ja verbaaliset iskut lentävät, mutta samanaikaisesti pinnan alla he välittävät toisistaan syvästi. Ja tietysti harvoin pikseleillä on luotu mitään niin söpöä kuin Baby Groot. Kyseessä on jälleen vauhdikas, värikäs ja erittäin hauska retrohenkinen avaruustarina.imdb | Arvostelu
Ohjaus & käsikirjoitus: James Gunn
Päätähdet: Chris Pratt, Zoe Saldana, Dave Bautista, Bradley Cooper
“He may have been your father, boy, but he wasn't your daddy.”
28.
Lady Macbeth
imdb | Arvostelu
Draama
Ohjaus: William Oldroyd
Käsikirjoitus: Alice Birch
Päätähdet: Florence Pugh, Cosmo Jarvis, Naomi Ackie, Paul Hilton
“I shan't be parted from you alive.”
Lady Macbeth on eittämättä vuoden herkullisimpia elokuvia. Se perustuu venäläisen Nikolai Leskovin romaaniin Lady Macbeth of Mtsesnsk,
joka keskittyy kuvaamaan naisen aseman karuutta 1800-luvun
viktoriaanisella ajalla, jolloin sukupuolten väliset erot olivat
rajuimmillaan. Elokuvassa 17-vuotias tyttö naitetaan vanhemmalle aatelismiehelle osana laajempaa maakauppaa. Tytön ainoa tehtävä on tuottaa perillinen, mikä on vaikeaa ja vastenmielistä, kun aviomies karsastaa läheisyyttä ja kohtelee vaimoaan kuin alamaista. Tässä ovat kelpo lähtökohdat melko unohtumattomalle ja keskustelua herättävälle elokuvalle, jonka juonta käsittelin vielä vähän pidemmälle arvostelussani.imdb | Arvostelu
Ohjaus: William Oldroyd
Käsikirjoitus: Alice Birch
Päätähdet: Florence Pugh, Cosmo Jarvis, Naomi Ackie, Paul Hilton
“I shan't be parted from you alive.”
Vaikka ohjaus on hillityn taitavaa ja kurinalaista, sekä käsikirjoitus kerrassaan upea, niin elokuva kuuluu vasta toisessa elokuvassaan näyttelevälle Florence Pugh'lle. 21-vuotias nainen suorastaan hallitsee ruutua jo pelkällä läsnäolollaan, minkä lisäksi hän kykenee hämmästyttävän kokonaisvaltaiseen ja yksityiskohtaiseen roolisuoritukseen koko kehollaan ja olemuksellaan. Tarina kietoutuu herkulliseksi paketiksi ja Pugh'n näyttelemän Katherinen osa siinä on erittäin ristiriitainen. Suosittelen heittämään ennakkoluulot romukoppaan ja hiljentymään tämän elokuvan pariin. Kyseessä oli ehkäpä vuoden suurin yllätys ennakko-odotuksiin nähden.
27.
Vaiana / Moana
imdb | Arvostelu
Animaatio / Seikkailu
Ohjaus: Ron Clements, Don Hall, John Musker, Chris Williams
Käsikirjoitus: Jared Bush
Päätähdet: Auli'i Carvalho, Dwayne Johnson, Rachel House
“Can we be real? If my name was Sebastian and I had a cool Jamaican accent, you'd totally help me.”
Ensimmäisen vedoksen tästä polynesialaisiin kulttuureihin nojaavasta käsikirjoituksesta rustasi Thor: Ragnarökin ohjaaja Taika Waititi ja sen vei maaliin Zootropolista kynäillyt Jared Bush. Tekijöistä löytyy paljon Disneyn 90-luvun kulta-ajan tekijöitä ja kenties tämän vuoksi Vaiana on kutakuinkin täydellinen liitto vanhan ja uuden Disneyn välillä. Se on hyvällä maulla ja uusin puittein toteutettu versio siitä perinteisestä prinsessatarinasta. Päärooliin Vaianan ääninäyttelijäksi valittiin tuhansien ehdokkaiden joukosta 16-vuotias Auli'i Carvalho, joka on roolissaan valloittava ja lauluosuudetkin luonnistuvat kadehdittavan helposti. Miespääosassa heiluu lihaskimppu nimeltä Dwayne Johnson ja hänen roolinsa arvelutti valtavasti ennakkoon, mutta turhaan.imdb | Arvostelu
Ohjaus: Ron Clements, Don Hall, John Musker, Chris Williams
Käsikirjoitus: Jared Bush
Päätähdet: Auli'i Carvalho, Dwayne Johnson, Rachel House
“Can we be real? If my name was Sebastian and I had a cool Jamaican accent, you'd totally help me.”
Vaiana on erittäin hyvä elokuva, jonka taso nousee entisestään Lin-Manuel Mirandan ja Opetaia Foai'n rytmikkäiden ja mieleenjäävien kappaleiden myötä, jotka ponnahtivat myös elokuvasta irralleen. "What can I say except you're welcome, For the sun, the sky, the tides". Tai "Every turn I take, every trail i track, Every path I make, every roads leads back, To the place I know where you cannot go, What is wrong with me...", ja sitten kertsiä. Kunpa tälläisiä elokuvia tehtaisiin enemmän, mutta toisaalta näistä musikaalisista elokuvista tietyllä tavalla aistii milloin näitä tehdään intohimoprojektina ja milloin näitä yritetään puskea väkisin, ja liikaa laskelmoiden.
26.
Sota apinoiden planeetasta
imdb | Arvostelu
Toiminta / Sci-Fi
Ohjaus: Matt Reeves
Käsikirjoitus: Reeves & Mark Bombach
Päätähdet: Andy Serkis, Woody Harrelson, Steve Zahn, Karin Konoval
“My God. Look at your eyes... Almost human.”
En ole kuulunut elokuvasarjan suurimpiin faneihin. Ne ovat ilmestyneet aina kolmen vuoden välein ja kun tapanani on useimmiten katsoa elokuva vain kertaalleen, niin edellisten osien tapahtumat ehtivät unohtua. Lisäksi olen erittäin huono kasvojen tunnistamisen suhteen, mikä on yleensäkin iso ja kiusallinen ongelma, mutta onneksi Caesar-apina on harmaantunut tähän kolmanteen osaan. Tässä sarjassa on aina tehty uraauurtavaa työtä liikeanimaation, sekä apinoiden mallintamisen kanssa. Nyt kuitenkin apinoiden luonnollisuus on hiottu huippuunsa ja mukaansatempaava, sekä yksinkertaisempi hyvä vs. paha tarinakin osaltaan takaa sen, että sitä unohtaa elokuvan aikana seuraavansa digitaalisia apinoita, joita matkivat ihmisnäyttelijät. Apinoista alkaa välittämään ja ihmisiä alkaa vihaamaan. Se on melkoinen saavutus, vaikka jo Bambista asti ihminen onkin pruukattu asettaa näissä elokuvissa pahiksen asemaan.imdb | Arvostelu
Ohjaus: Matt Reeves
Käsikirjoitus: Reeves & Mark Bombach
Päätähdet: Andy Serkis, Woody Harrelson, Steve Zahn, Karin Konoval
“My God. Look at your eyes... Almost human.”
Sota apinoiden planeetasta on todella tunnelmallinen ja teknisesti moitteeton elokuva, jonka lopetus laittaa hiljaiseksi. Erityinen maininta on vielä annettava elokuvan häikäisevälle miljöölle, eli Kanadan Kalliovuorille, sekä Michael Giacchinon loistavalle sävellykselle, josta Oscar-ehdokkuus ei jää ainakaan kauas. Monien mielestä tämä kovia, ihmisyyttä koskevia teemoja sisäänsä kätkevä elokuvasarja on tuleva klassikko, jota osataan todenteolla arvostaa vasta muutaman vuosikymmenen kuluttua. Itsekin taivuin tälle kannalle tämän kolmannen osan myötä, joka on sarjan tähän asti paras.
25.
The Murder Case of Hana and Alice (2015)
imdb
Animaatio / Draama
Ohjaus & käsikirjoitus: Shunji Iwai
Päätähdet: Yu Aoi, Anne Suzuki
“That desk was where we sealed Judas' soul.”
Elokuvan länsimaista dvd-julkaisua saatiin odotella aina vuoteen 2017 saakka, eikä pitkän odotuksen jälkeen tarvinnut pettyä. Kyseessä on esi-osa Iwain 2004 ilmestyneelle Hana & Alice elokuvalle, joka ei ole animaatio, vaan perinteinen live action -elokuva. Jatko-osan tekeminen animaationa oli keino tuoda vanhentuneet näyttelijät takaisin samoihin rooleihin. The Murder Case of Hana and Alice on rotoskooppinen animaatio, eli kaikki kohtaukset on tehty
ensin live actionina, jonka jälkeen animaattorit ovat piirtäneet
kohtaukset animaation muotoon. Siitä aiheutuu usein pieniä ongelmia liikkeiden ja painon, sekä painovoiman mallintamisen suhteen, joita on tässä elokuvassa parissa kohtauksessa läsnä mitättöminä detaljeina. Mutta muuten animointi on erinomaista ja sopivan omalaatuista. imdb
Ohjaus & käsikirjoitus: Shunji Iwai
Päätähdet: Yu Aoi, Anne Suzuki
“That desk was where we sealed Judas' soul.”
Tarina on herkullisen teinimäinen ja arjen mystiikalla valeltu. Alice saapuu uuteen kouluun ja törmää luokassa kiertävään legendaan murhatusta Yudas-pojasta, jolla oli neljä vaimoa. Legenda on niin outo ja hullu, ettei Alice, tai katsoja, tiedä mitä siitä oikein ajattelisi. Mutta villeimmissäkin legendoissa piilee aina palanen totuutta ja Alice kiinnostuu tarinasta, sekä siihen liittyvästä oudosta erakkotytöstä Hanasta. Tarina on hauska, erilainen ja mukaansatempaava, päähahmot valloittavia ja sympaattisia. Raikas ja persoonallinen tuulahdus animaation saralla.
24.
Lion
imdb
Henkilökuva / Draama
Ohjaus: Garth Davis
Käsikirjoitus: Luke Davies
Päätähdet: Dev Patel, Sunny Pawar, David Wenham, Nicole Kidman
“My mom was a labourer... she carried rocks.”
Lion on tositarinaan perustuva elokuva viisivuotiaasta intialaispojasta, joka eksyy kauas kotoaan. Kun poika ei osaa oikein sanoa missä hän asuu ja köyhissä oloissa asuvaa äitiä ei pystytä mitenkään paikantamaan, poika päätyy lopulta adoptoitavaksi Australiaan. 25 vuotta myöhemmin Saroo Brierley päättää palata Intiaan etsimään äitiään ja veljeään.imdb
Ohjaus: Garth Davis
Käsikirjoitus: Luke Davies
Päätähdet: Dev Patel, Sunny Pawar, David Wenham, Nicole Kidman
“My mom was a labourer... she carried rocks.”
Elokuvan ensimmäinen puolisko, jossa Sunny Pawar esittää nuorta Saroota, on melko sydäntäsärkevä. Pojan selviytymiskamppailu ja ajelehtiminen Intian valtavassa väkimassassa, ja kaikissa sen vaaroissa on jännittävää. Katsoja tullaan houkutelleeksi pelkäämään pojan puolesta ja katse etsii debyyttiohjaaja Davisin kuvista jatkuvasti vaaroja. Kehen voi luottaa ja mitä bengalia osaamattoman Sunnyn pitäisi tehdä? Joskin mikäli olet katsonut Slummien miljonäärin, sekä I, Originsin, niin tämä ensimmäinen puolisko ei onnistu varsinaisesti tarjoamaan mitään yllättäviä elementtejä. Toisaalta se pysyttelee ilmeisesti visusti totuudessa, eikä ole lähtenyt kuorruttamaan tarinaa ylidramaattiseksi ja heitellyt joukkoon fiktiivisiä tapahtumia.
Elokuvan jälkimmäisellä puoliskolla aikuistuneen Saroon saappaisiin astuu Oscar-ehdokkuuden roolistaan saanut Dev Patel, joka tekee hyvää työtä. Silti elokuvan toinen puolisko sortuu vähän turhaan melodramaattisuuteen, jota alleviivaa melko aggressiivinen pianomusiikki, jolla yritetään lypsää kyyneliä parhaansa mukaan. Mutta tarina on kuitenkin ikimuistoinen ja elokuva kaikesta huolimatta vangitseva. Nicole Kidmankin heittää yhden parhaista roolisuorituksistaan adoptioperheen äitinä, joka tarjoaa kokemuksistaan traumatisoituneelle Saroolle loputtomasti rakkautta ja kärsivällisyyttä.
23.
At the End of the Tunnel
imdb
Trilleri / Rikos
Ohjaus & käsikirjoitus: Rodrigo Grande
Päätähdet: Leonardo Sbaraglia, Pablo Echarri, Clara Lago, Federico Luppi
“Lainaus”
Tässä mestarillisesti luodussa espanjalais/argentiinalaisessa yhteistuotannossa päähahmona on lantiosta alaspäin halvaantunut Joaquín, joka on pyörätuolilla rullaava tietokonenero. Hän asuu yksin suuressa lukaalissa Buenos Airesissa, jonka pitkään laiminlyöty puutarha on villiintynyt suoranaiseksi viidakoksi. Puutarha on tietenkin symbolina henkilökohtaiselle tragedialle. Rahasta on pulaa ja Joaquínin ilmoitukseen alivuokralaisesta vastaa eksoottinen tanssija Berta, sekä hänen mykkä tyttärensä Betty. Suurimman osan ajastaan Joaquín viettää kellarissa puuhaillen elektroniikan parissa. Eräänä yönä hän kuulee kellarissaan ääniä lattian läpi ja kuten otsikosta voi päätellä, niin vanhan koulukunnan rosmothan siellä sarjakuvien hengessä kaivavat tunnelia pankkiryöstöä varten.imdb
Ohjaus & käsikirjoitus: Rodrigo Grande
Päätähdet: Leonardo Sbaraglia, Pablo Echarri, Clara Lago, Federico Luppi
“Lainaus”
Elokuvan kokonaistarina avautuu herkullisesti pikkuhiljaa, minkä ohella tilanne myös elää ja uusia muuttujia ilmestyy juuri sopivissa määrin sekoittamaan pakan uusiksi, sekä pitämään katsojan kädet nyrkissä jännityksestä. Kaiken lisäksi nämä kekseliäät ja älykkäät käänteet nostavat katsojan suupielet hymyyn, eikä olo tunnu yhtään huijatulta tai ohjaillulta, mikä on todella harvinaista. Tälläisiä hitchcockmaisia jännäreitä ei kovin usein enää nykyään tehdä, siis ainakaan hyvin.
22.
Department Q: A Conspiracy of Faith
imdb
Trilleri / Draama
Ohjaus: Hans Petter Moland
Käsikirjoitus: Nikolaj Arcel
Päätähdet: Nikolaj Lie Kaas, Fares Fares, Pål Sverre Hagen
“You're wasting your time. I don't believe in anything.”
Perustuu tanskalaisen Jussi Adler-Olsenin rikosromaaneihin ja kyseessä on kolmas näihin romaaneihin perustuva filmatisointi. Ymmärtääkseni sarja ja tämä viimeisin osa on rikkonut Tanskassa kosolti ennätyksiä lipputulojen saralla. Kaksi aiempaa osaa ovat tulleet myös Suomen televisiosta, muistaakseni Kutoselta. Sieltä minä tähän etsiväsarjaan vahingossa tutustuin ja hetkeäkään ei ole tarvinnut katua. Ilmeisesti se on kolahtanut muuallakin, koska jo ennen elokuvan valmistumista sen oikeudet oli myyty 15 eri maahan. Elokuvat ovat parantuneet osa osalta ja viimeisin on heittämällä sarjan paras. Budjettikin on oletettavasti kasvanut matkan varrella merkittävästi, sillä ensimmäisessä osassa oli aika vahva tv-elokuvan tuntu ja näky. Sen sijaan nyt on jatkuvasti erilaisia tapahtumapaikkoja, kauniita maisemia ja yksi erittäin jännittävästi koostettu takaa-ajo, jota kelpaa ihastella. Kirjojakin on rustailtu seitsemän kappaletta tähän mennessä, eli ei ole materiaali vielä loppumassa kesken ja jatkoa tulee varmasti.imdb
Ohjaus: Hans Petter Moland
Käsikirjoitus: Nikolaj Arcel
Päätähdet: Nikolaj Lie Kaas, Fares Fares, Pål Sverre Hagen
“You're wasting your time. I don't believe in anything.”
Kyse on siis nordic noirista, tai scandic noirista, tai miksi sitä ikinä haluaakaan nimittää. Osasto Q on erittäin pienihenkinen ryhmä, joka on erikoistunut mahdottomalta tuntuviin juttuihin. Nikolaj Lie Kaas näyttelee kyynistä ja kovaa Carl Mørckiä, jolla on omat henkilökohtaiset demoninsa. Ykkösosassa hänen parikseen määrätään Fares Faresin näyttelemä muslimi Assad, mikä tietenkin aiheuttaa perustanskalaisessa Mørckissä vastustusta ja epäluuloja. Mutta elokuvien kuluessa humaanista ja sympaattisesta Assadista, sekä viinaan menevästä Mørckistä on tullut tiiviit ystävät, jotka täydentävät ja huolehtivat toisistaan. Tässä uusimmassa elokuvassa heillä on vastassaan tiiviiseen uskonnolliseen ryhmään pesiytynyt, erittäin älykäs sarjamurhaaja. Norjalainen Pål Sverre Hagen tekee tässä Johanneksen roolissa yhden vuoden muistettavimmista ja hyytävimmistä näyttelijäsuorituksista.
21.
Logan
imdb | Arvostelu
Toiminta / Sci-Fi
Ohjaus: James Mangold
Käsikirjoitus: Mangold, Scott Frank, Michael Green
Päätähdet: Hugh Jackman, Patrick Stewart, Dafne Keen
“Nature made me a freak. Man made me a weapon. And God made it last too long.”
Logan ei tunnu supersankarielokuvalta, mikä on suuri kehu. Tarina
pitää jalat maassa ja esittää päähahmonsa ihmisinä, joilla on ihmisten
ongelmia. Ei lähdetä mässäilemään liikaa erikoisefekteillä pyrkien tekemään kaikesta
elokuvaan liittyvästä isompaa, äänekkäämpää, merkittävämpää ja muka
dramaattisempaa, vaan on menty ihan päinvastaiseen suuntaan. Logan onkin osuva sekoitus sopivan hillittyä toimintaa ja arkista draamaa puettuna dystooppisen westernin muottiin. Elokuvasta nauttiakseen ei tarvitse olla perillä X-Men -elokuvasarjan tapahtumista, sillä elokuva sijoittuu kauas tulevaisuuteen ja viittaa pitkälti tapahtumiin, joita valkokankaalla ei ole vielä nähty.imdb | Arvostelu
Ohjaus: James Mangold
Käsikirjoitus: Mangold, Scott Frank, Michael Green
Päätähdet: Hugh Jackman, Patrick Stewart, Dafne Keen
“Nature made me a freak. Man made me a weapon. And God made it last too long.”
Kyseessä oli ainakin elokuvan ilmestymisen aikaan Hugh Jackmanin viimeinen kerta Wolverinena, kuten myös sir Patrick Stewartin viimeinen kerta professori Charles Xavierina. Stewart ilmoitti asiasta spontaanisti Graham Nortonin talk show'ssa saaden vieressään istuneen Jackmanin sanattomaksi. Logan on erittäin hyviä (ja huonoja) osia sisältävän X-Men sarjan paras elokuva ja kumpikaan näistä kahdesta kokeneesta näyttelijästä on tuskin ollut rooleissaan parempi kuin Loganissa.
20.
Valmistujaiset
imdb
Draama / Rikos
Ohjaus & käsikirjoitus: Cristian Mungiu
Päätähdet: Adrian Titieni, Maria Dragus, Lia Bugnar
“Some important steps in life depend on small things.”
Romeo Aldean on viittäkymppiä lähestyvä lääkäri, joka asuu romanialaisessa pikkukaupungissa. Hän on kannustanut ja ajanut tytärtään eteenpäin tämän opinnoissa. Tavoitteena on ollut koko ajan se, että 18 vuotta täytettyään tytär muuttaisi ulkomaille opiskelemaan, Romeon mielestä kun korruptoituneessa ja köyhässä Romaniassa ei ole kunnollista tulevaisuutta. Suunnitelma on jo loppusuoralla, sillä Eliza on ansainnut koulumenestyksellään stipendin Englantiin. Enää tarvitsee vain läpäistä loppukoe riittävän hyvin arvosanoin, mikä on Elizan kaltaiselle huippuoppilaalle pelkkä muodollisuus. Mutta päivää ennen kokeita Elizan kimppuun hyökätään väkivaltaisesti. Kun tyttären koko tulevaisuus riippuu tiukan loppukokeen tuloksesta, Romeolla on edessään moraalinen valinta. Sortuuko hän käyttämään kyseenalaisia keinoja kääntääkseen tilanteen tyttärelleen edulliseksi rikkoen täten omia periaatteitaan, vai hyväksyykö hän elämän sattumanvaraisuuden ja epäreiluuden.imdb
Ohjaus & käsikirjoitus: Cristian Mungiu
Päätähdet: Adrian Titieni, Maria Dragus, Lia Bugnar
“Some important steps in life depend on small things.”
Valmistujaiset on erittäin älykäs ja kypsä elokuva loistavilla hahmoilla, sekä näyttelijäsuorituksilla höystettynä. Vaikka romanialainen elokuva vapautui ja lähti lentoon 1989 Ceaucescun vallan murruttua, niin yhteiskunnassa kaikista diktatuurisen ajan toimintatavoista ei ole päästy eroon, vaan ne ovat juurtuneet syvälle. Henkenä on edelleen tarkoitus pyhittää keinot. Romeosta onkin tehty tarkoituksella "jokamies"-henkinen hahmo, minkä kautta Mungiu vierittää syytä "hyväveli" -järjestelmästä yksilöille ja heidän yksittäisille valinnoilleen. Tavallisen kansalaisen tavoin Romeokin kyllä kovasti kritisoi "järjestelmää", mutta ei ole valmis tekemään mitään asioiden muuttumiseksi. Tiukan paikan tullen hän ei ole halukas pelaamaan yhteisten sääntöjen mukaan. Ja kun korruptio toimii kummisetämäisesti palvelusten hengessä, niin yksittäinen pyyntö ketjuttuu helposti useiksi palveluksiksi ja vastapalveluksiksi. Joku tuntee jonkun, joka tuntee jonkun, joka tuntee jonkun joka voi auttaa. Yhdestä ainoasta palveluksesta syntyy valtava ketju, joka levittäytyy ja ulottuu pahimmillaan ties minne. Ja kun Romeo ei voi toimia ilman Elizan tietoisuutta asiasta, niin samalla Romeo tulee opettaneeksi myös Elizalle, miten tässä maailmassa tiukan paikan, tai vaikka löysemmänkin, tullen tarvittaessa pärjää. Ja kierre ei katkea.
19.
Spider-Man: Homecoming
imdb | Arvostelu
Toiminta / Komedia / Fantasia
Ohjaus: John Watts
Käsikirjoitus: Watts, Jonathan Goldstein, John Francis Daley, Chris McKenna, Erik Sommers, Christopher Ford
Päätähdet: Tom Holland, Michael Keaton, Jacob Batalon
“Can't you just be a friendly neighborhood Spider-man?”
Hämähäkkimiehen kolmas valkokangastuleminen oli silkkaa neroutta, kun ensikosketus hahmoon oli odotetussa Captain America: Civil Warissa. Siellä ylienerginen ja vitsejä laukova Hämis varasti jokaisen kohtauksen ja sitten perään pusketaan ulos seittisankarin oma elokuva. Homecoming on virkistävällä tavalla jalat maassa oleva toimintakomedia, josta löytyy mukavasti draamaa ja hyvää näyttelyä. Jopa pahiksena häärivä Adrian Toomes (Keaton) onnistuu olemaan inhimillinen ja moraalin omaava hahmo. Hän on pohjimmiltaan vaim tavallinen työläinen, joka haluaa huolehtia perheestään näinä vaikeina aikoina.imdb | Arvostelu
Ohjaus: John Watts
Käsikirjoitus: Watts, Jonathan Goldstein, John Francis Daley, Chris McKenna, Erik Sommers, Christopher Ford
Päätähdet: Tom Holland, Michael Keaton, Jacob Batalon
“Can't you just be a friendly neighborhood Spider-man?”
Käsikirjoitusta on ollut työstämässä varsinainen tiimi ja se on paras ja tasapainoisin supersankarielokuvan käsikirjoitus aikoihin. Pienetkin yksityiskohdat on otettu huomioon ja tarinanpalaset loksahtelevat kohdalleen herkullisesti. On lähdetty etunenässä tekemään elokuvaa, eikä vain pelkkää spektaakkelia. Mukaan on otettu kaikki parhaat palaset vanhoista, sekä uusista supersankarielokuvista ja on keskitytty siihen lapsenomaiseen ajatukseen, miten mahtavaa olisi olla supersankari.
18.
Hidden Figures: varjoon jääneet
imdb
Draama / Historia
Ohjaus: Theodore Melfi
Käsikirjoitus: Melfi & Allison Schroeder
Päätähdet: Taraji P. Henson, Octavia Spencer, Janelle Monáe, Kevin Costner
“Despite what you may think, I have nothing against y'all.
- I know, I know you probably believe that.”
Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton kilpaillessa siitä kumpi saa ensin miehen avaruuteen, NASA löytää lahjakkuutta rivilaskijoinaan toimineista mustaihoisista naisista. Lopulta nämä kolme naista toimivat erään historian suurimman ja hektisimmän operaation aivoina. Leffa perustuu tositarinaan ja kertoo kolmen naisen urasta NASA:ssa, jossa he 60-luvun taitteessa nousivat samaan huoneeseen Yhdysvaltojen viisaimpien mielien kanssa rikkoen kaikki mahdolliset rajat alkaen sukupuolesta, rodusta ja koulutuksesta.imdb
Ohjaus: Theodore Melfi
Käsikirjoitus: Melfi & Allison Schroeder
Päätähdet: Taraji P. Henson, Octavia Spencer, Janelle Monáe, Kevin Costner
“Despite what you may think, I have nothing against y'all.
- I know, I know you probably believe that.”
Kyseessä on jälleen melko perinteinen hyvän olon elokuva, mikä on Hollywoodin erikoisalaa. Elokuva ei ole järin hienovarainen mitä tulee käsikirjoitukseen, sen teemoihin ja elokuvan yleistyyliin, mutta siitä huolimatta elokuvassa on niin paljon asennetta ja eloa, että siitä on lähes mahdoton olla pitämättä. Pääosassa olevat kolme naista ovat piilotettuja suuruuksia, joista tuskin kukaan on kuullut ennen tätä elokuvaa. Juuri tämä tuntematon tarina, roolihahmot ja heitä loistavasti tulkitsevat näyttelijät tekevät elokuvasta yhden viime vuoden unohtumattomimmista ja hauskimmista kokemuksista. Eritoten Taraji P. Henson olisi kenties ansainnut Oscar-ehdokkuuden. Lisäksi sivuroolissa Kevin Costner tekee parhaan roolityönsä vuosiin.
17.
A Silent Voice
imdb
Animaatio / Draama
Ohjaus: Naoko Yamada
Käsikirjoitus: Reiko Yoshida
Päätähdet: Miyu Irino, Saori Hayami, Aoi Yûki, Yui Ishikawa
“Don't look at yourself through everyone else's eyes.”
Elokuva
ja sen lähdemateriaalina toimivat manga, sekä kirja ovat ymmärtääkseni
erittäin suosittuja Japanissa. A Silent Voice, tai toisella nimellään
Shape of Voice tunnettu anime, kertoo nuoresta pojasta, Shoya Ishidasta,
joka on alakouluikäisenä armoton kiusaaja. Hän ottaa silmätikukseen
luokkaan uutena tulleen tytön, Nishimiyan. Hän on herkkä ja suloinen
tyttö, joka on kuuro ja tästä Shoya seuraajineen tekee armotta kiusaa ja pilkkaa.
Lopulta eräänä päivänä Nishimiyan pulpetti on tyhjänä ja hänen ilmoitetaan vaihtaneen koulua. Myöhemmällä iällä Shoya joutuu itse
kiusatuksi ja ulkopuoliseksi, jolloin hänestä kasvaa itseään vihaava ja
masentunut teini. Hän alkaa ymmärtää ja katua Nishimiyalle
aiheuttamaansa tuskaa. Miten hän romutti ihailtavan optimistisen, kiltin
ja viattoman tytön elämänilon. Shoya aikoo etsiä Nishimiyan uudelleen
käsiinsä ja pyytää anteeksiantoa.imdb
Ohjaus: Naoko Yamada
Käsikirjoitus: Reiko Yoshida
Päätähdet: Miyu Irino, Saori Hayami, Aoi Yûki, Yui Ishikawa
“Don't look at yourself through everyone else's eyes.”
Kyseessä on erittäin vahva ja kenties siirappinenkin tunteiden vuoristorata, jossa vuoroin hymyillään ja nauretaan kunnes pian pyyhitään silmäkulmia. Elokuva käsittelee itsevihaa ja vaikeutta saada yhteyttä muihin ihmisiin. Kun eräs tyttö kertoo Shoyalle eräässä vaiheessa elokuvaa rakastavansa tätä, niin hämmentynyt Shoya ei yksinkertaisesti kykene käsittämään, miten kukaan voisi pitää hänestä millään tasolla. Koko ajatus on täysin vieras ja odottamaton. Hän ei ala toimittamaan mitään monologia, vaan yksinkertaisesti jäätyy ja vastaa jotain ympäripyöreää täten tahattomasti torjuen tytön tunteet. Hetki menee ohi ja Shoyan yksinäinen taival jatkuu.
Tarina on huikea ja se ei sorru käsittelemään teemojaan mustavalkoisena. Shoyaa vastaan katsoja kokee oikeastaan alusta saakka tietynlaista sympatiaa, sillä hän on vain ikään kuin ajautunut omaan rooliinsa ja hakee hyväksyntää muiden kustannuksella. Kiehtovan aiheen ja hahmojen ohella myös animaatio on jopa poikkeuksellisen kaunista, rikasta ja tunnelmallista. Yli kaksituntisena animaationa elokuva on jopa vähän liian lyhyt, mikä vain entisestään alleviivaa tarinan ja hahmojen kiinnostavuutta. Animella menee edelleen hyvin Studio Ghiblinkin ulkopuolella.
16.
Annabelle: Creation
imdb | Arvostelu
Kauhu
Ohjaus: David F. Sandberg
Käsikirjoitus: Gary Dauberman
Päätähdet: Talitha Bateman, Lulu Wilson, Stephanie Sigman
“What is that?
- Who cares? RUN!”
Vuonna 2014 ilmestynyt ensimmäinen osa, Annabelle, oli käsittämättömän huono kauhuelokuva. Tämän toisen osan kohdalla oli kuitenkin syytä optimismiin pätevän ohjaajan, sekä isomman budjetin myötä. Creationin tarina ja lähtökohdat muistuttavat paljon Kirottu-elokuvia. Samaan tapaan Sandberg pyrkii kohtauksissa kiusoittelevasti rakentamaan jännitystä ja pitämään katsojaa jatkuvasti varpaillaan. Jännitystä rakennetaan kärsivällisesti pienillä ja hitailla siirroilla kohti sietämättömiä mittasuhteita. Kyse on hitaasta kauhusta, joka ei päästä katsojaansa helpolla ja tarjoa helppoja äkkisäpsäytyksiä, jonka jälkeen katsoja voisi hetken vetää henkeä. Toki tälläinen tyylilaji vaati myös sen, että katsoja saapuu paikalle riittävän rentoutuneena ja kiireettömänä, valmiina passiivisesti uppoamaan elokuvan maailmaan. Jos et osta tarinan maailman realiteetteja, niin valtaosa kauhutarinoista kaatuu kasaan kuin korttitalo. Juuri tämän vuoksi kauhuelokuvat alkavat hitaasti yrittäen imeä katsojat elokuvan maailmaan ja niitä epäuskottavia elementtejä alkaa tulla vasta sitten kun tuntuu, että katsoja on otteessa. Tyylikkäin kouluesimerkki tästä on Manaaja.imdb | Arvostelu
Ohjaus: David F. Sandberg
Käsikirjoitus: Gary Dauberman
Päätähdet: Talitha Bateman, Lulu Wilson, Stephanie Sigman
“What is that?
- Who cares? RUN!”
Kuten arvostelussa kiteytin, niin omissa kirjoissani Annabelle: Creation oli parhaimpia näkemiäni kauhuelokuvia toviin. Toki myöhemmin tänä vuonna tuli sitten vielä lisääkin hyväskää Se-elokuvan muodossa, mutta sen vahva komedinen tyyli nakersi hieman sen kauhuelementtejä. Ehkäpä parhaiten siitä, miten paljon "nautin" Annabellesta kertoo se, että olin hikoillut melkoiset lätäköt kainaloihin elokuvan aikana. Että näköjään sellainenkin on mahdollista.
Elokuvana tämä on eittämättä liian korkealla tällä listalla, mutta kun kyse on kauhuelokuvasta, niin minä ainakin etunenässä arvostan sitä miten paljon se minua onnistuu pelottamaan. Kyllä siinä muutaman viikon sai kotona leikkiä valojen kanssa ja odotti illalla kotona pimeässä näkevänsä elokuvasta tuttuja hahmoja. Hyvä kauhuelokuva hyödyntää olemassaolevia universaalisia pelkoja ja jää elämään omaa elämäänsä katsojan pään sisään elokuvan loputtua. Tehtävä todellakin suoritettu. Pelko adrenaliiniryöppyineen ja koko kehon sähköistymisineen on koukuttava tunne, jonka haluaa (jos haluaa) tietenkin kokea mahdollisimman turvallisessa ympäristössä. Joten tässä odotellaan jo valmiiksi pelokkaana Kirottu-sarjan seuraavaa spinoff elokuvaa The Nun.
15.
Right Now, Wrong Then (2015)
imdb
Draama
Ohjaus & käsikirjoitus: Sang-soo Hong
Päätähdet: Jae-yeong Jeong, Min-hee Kim, Yeo-jeong Yoon
imdb
Ohjaus & käsikirjoitus: Sang-soo Hong
Päätähdet: Jae-yeong Jeong, Min-hee Kim, Yeo-jeong Yoon
Tämä kekseliäs etelä-korealaiselokuva on listan vanhin, sillä se on julkaistu kotimaassaan jo 2015, mutta länsimainen dvd lykättiin markkinoille vasta aivan kuluneen vuoden alussa. Tarinassa elokuvaohjaaja saapuu pieneen kaupunkiin päivää ennen sovittua luentoaan, joten hänellä on aikaa tapettavaksi. Hänen silmänsä ja mielenkiintonsa vangitsee vanha palatsi. Siellä hän tapaa aloittelevan naistaiteilijan ja he alkavat jutella. Taiteilija esittelee ohjaajalle pikkukaupunkia ja keskustelu soljuu, sillä kaksikko vaikuttaa pitävän toisistaan. Elokuvan puolivälissä päivän ollessa ohi tulee se juju, joka tekee tästä unohtumattoman kokemuksen. Tarina alkaa alusta ja elokuvaohjaaja toimii ja käyttäytyy eri tavalla, mikä ohjaa tarinan poikkeavalle polulle aikaisemmasta.
Pidän valtavasta mm. Mr. Nobody -elokuvasta ja tässä on sille vastine, joka sekin leikittelee ajatuksella "mitä jos?". Elokuva on hidastempoinen ja ajatuksia herättävä, sekä molemmat hahmot ovat inhimillisiä ja kiehtovia persoonia. Läsnä on pieniä romanttisia aineksia, jossa parin tietenkin toivoo rakastuvan toisiinsa ja elävänsä elämänsä onnellisena loppuun asti. Näyttelijöillä on keskenään hieno kemia ja dialogi toimii. Pikkukaupungin tarinaan tuoma tunnelma vaikuttaa sopivan uneliaalta, mikä alleviivaa fiilistä päiväunesta. Ennen kaikkea leffa näyttää miten pienetkin arkiset yksityiskohdat, erilaiset valinnat ja muutokset käytöksessä voivat johtaa ihan erilaiseen lopputulemaan.
14.
Ethel & Ernest
imdb
Animaatio / Draama
Ohjaus & käsikirjoitus: Roger Mainwood
Päätähdet: Jim Broadbent, Brenda Blethyn, Luke Treadaway
“"There was nothing extraordinary about my mum and dad...”
Tämä animaatioelokuva perustuu Lumiukon luojan, Raymond Briggsin sarjakuvaan, jonka hän teki isänsä ja äitinsä yhteisestä elämästä. Kuten Briggs elokuvan aloittaa, niin hänen äidissään ja isässään ei toden totta ollut mitään epätavallista. He olivat kuitenkin peribrittiläinen pariskunta, joiden onnellinen avioelämä kattoi kaikki 1900-luvun käänteentekevät hetket kuten modernin yhteiskunnan muodostumisen, suuren laman, molemmat maailmansodat, avaruuden valloittamisen, kylmän sodan ja kaikki mahdolliset sosiaaliset, asenteelliset, yhteiskunnalliset ja teknologiset muutokset.imdb
Ohjaus & käsikirjoitus: Roger Mainwood
Päätähdet: Jim Broadbent, Brenda Blethyn, Luke Treadaway
“"There was nothing extraordinary about my mum and dad...”
Kyseessä on unohtumaton, kaunis ja elämänmakuinen kuvaus normaalin englantilaisen työläisperheen elämästä, jonka silmien läpi katsoja pääsee kokemaan 1900-luvun suurimmat myllerrykset. Molemmat hahmot ovat valloittavia ja säteilevät peribrittiläisiä ominaisuuksia. Vaikeuksien edessä ei muuta kuin leuka pystyyn ja eteenpäin. Sellainen veikeä ja kieli poskessa -mallinen optimismi ja sydämellisyys ei pariskunnalta kadonnut missään vaiheessa, eli tarinan tullessa päätökseen katsojan leuka alkaa väpättää. Samaistuttava, hauska ja maanläheinen tarina hahmoilla, joista on helppo pitää ja välittää.
13.
Paterson
imdb
Draama / Komedia
Ohjaus & käsikirjoitus: Jim Jarmusch
Päätähdet: Adam Driver, Golshifteh Farahani, Barry Shakaba Henley
“I always say don't try to change things or you'll make them even worse.”
Paterson on Jarmuschin vastaisku nykypäivän hyperaktiivisille toimintaelokuvalle. Se on vähäeleinen ja lämminhenkinen draama täysin tavallisesta bussikuskista, joka elää täysin tavallista arkirutiinien hallitsemaa elämää päivästä toiseen. Jarmusch kiusoittelee elokuvan aikana useasti ajatuksella, että kohta jotain dramaattista tapahtuu, mutta näin ei kuitenkaan koskaan käy. Elokuva tuleekin osiltaan juhlistaneeksi tylsän arkielon tasaisuutta, turvallisuutta ja ehkäpä myös tietynlaista kauneutta.imdb
Ohjaus & käsikirjoitus: Jim Jarmusch
Päätähdet: Adam Driver, Golshifteh Farahani, Barry Shakaba Henley
“I always say don't try to change things or you'll make them even worse.”
Adam Driverin bussikuski kirjoittaa harrastuksenaan runoja, jotka eivät ole järin hyviä. Kotona hänellä on kaunis vaimo, jonka mielenkiinnon kohteet ja pienet unelmat vaihtelevat tiheään tahtiin. Hänestä on tuleva milloin kulmakunnan mestarileipuri ja kohta hän haluaakin opetella soittamaan kitaraa alkaen mahdollisesti muusikoksi. Miehensä tavoin hän ei ole missään näistä järin hyvä. Silti pariskunta tukee ja kannustaa toisiaan. Kyse on siitä, että hyväksytään toinen ihminen sellaisena kuin hän on. Kaikkine hyvine ja huonoine puolineen.
12.
The Salesman
imdb
Draama / Trilleri
Ohjaus & käsikirjoitus: Asghar Farhadi
Päätähdet: Shabab Hosseini, Taraneh Alidoosti, Babak Karimi
“Why did your wife open the door? ”
Iranilaisen elokuvan kultaisimmat vuodet ovat kenties hiljalleen takanapäin. Abbas Kiarostami on kuollut, Jafar Panahilta Iranin hallitus on kieltänyt elokuvanteon ja Makmalbafin klaanissakin on aika hiljaista. Mutta onneksi on Asghar Farhadi, joka tällä elokuvallaan voitti parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin ja aivan oikeaan osoitteeseenhan se meni. Tässä kostodraamassa seurataan iranilaisen avioparin arkielämää, joka ei erään tapahtuman jälkeen palaa kenties enää koskaan täysin ennalleen.imdb
Ohjaus & käsikirjoitus: Asghar Farhadi
Päätähdet: Shabab Hosseini, Taraneh Alidoosti, Babak Karimi
“Why did your wife open the door? ”
Tarina on koostettu nerokkaan pikkutarkasti kasaan. Elokuva rakentuu Arthur Millerin näytelmän Kaupparatsun kuolema ympärille ja näytelmä tulee peilanneeksi avioparin yksityiselämän tapahtumia. Molemmissa tarinoissa miespäähahmon ideat ja käsitykset maskuliinisuudesta johtavat heidät vaikeuksiin. Elokuvassa aviomies janoaa kostoa ja väkivallan uhriksi joutunut vaimo haluaisi vain yrittää jatkaa elämässä eteenpäin. Mutta mies ei kuuntele, sillä hänen miehuuttaan on loukattu.
11.
Raw
imdb
Draama / Kauhu
Ohjaus & käsikirjoitus: Julia Ducournau
Päätähdet: Garance Marillier, Ella Rumpf, Rabah Nait Oufella
“This is weird.”
Nuori kasvissyöjätyttö pakotetaan eläinlääkärikoulun mokukasteessa syömään ensimmäistä kertaa elämässään lihaa, mikä herättää tytössä outoja mielihaluja. Elokuva on aivan ihanan outo ja ainutlaatuinen jännäri, joka ei hellitä otettaan missään vaiheessa. Netissä liikkui aikanaan (markkinointi)uutisia, että näytöksissä ihmiset ovat pyörtyilleet ja juosseet vessaan oksentamaan. Liioittelua, mutta jos olet herkkänahkainen ja -vatsainen, niin ehkäpä tämä kannattaa jättää väliin. Tämä nimittäin aiheuttaa hetkittäin melkoista epämukavuutta ja -uskoisuutta.imdb
Ohjaus & käsikirjoitus: Julia Ducournau
Päätähdet: Garance Marillier, Ella Rumpf, Rabah Nait Oufella
“This is weird.”
Tämä Grave-nimelläkin tunnettu elokuva alkaa kuin jokin kliseinen coming of age -opiskelijaelokuva, mutta pinnan alla kytee jotain shokeeraavaa. Tunnelma on aavistuksen painostava, mutta katsojan on vaikea sanoa miksi. Hän voi vain odottaa... Leffa on tehokas mm. siksi, että se pitää jalat visusti maassa ja kaiken realismin rajoissa. Lisäksi siskoksia esittävät nuorukaiset Marillier ja Rumpf ovat häikäiseviä.
10.
Moonlight
imdb
Draama
Ohjaus & käsikirjoitus: Barry Jenkins
Päätähdet: Mahershala Ali, Ashton Sanders, Jharrel Jerome, Janelle Monáe
“At some point you've got to decide who you wanna be. Can't let nobody make that decision for you.”
Moonlight on yli 50 vuoteen halvin parhaan elokuvan Oscarin voittanut tuotanto 1,5 miljoonan dollarin kokonaisbudjetillaan. Se kuvaa yksinäisen afroamerikkalaisen pojan kasvua aikuiseksi
kolmeen eri ajankohtaan hajautettuna. Teini-iässä tämä herkkä ja
haavoittuva poika paljastaa sisimpänsä, ja tulee pahasti
haavoitetuksi. Aikuisiällä mieheksi kasvanut poika on kasannut
ympärilleen sellaisen suojamuurin, että hän on lakannut olemasta oma
itsensä ja hänen on vaikea kyetä muodostamaan todellista kosketusta toiseen ihmiseen. Tämän lisäksi elokuva purkaa useita tuttuja stereotypioita. Yksi näistä on Mahershala Alin Oscarin arvoinen sivuosasuoritus humaanina huumediilerinä, joka pitää huolta huumekoukussa olevan äidin heitteille jättämästä pojasta yhdessä vaimonsa kanssa.imdb
Ohjaus & käsikirjoitus: Barry Jenkins
Päätähdet: Mahershala Ali, Ashton Sanders, Jharrel Jerome, Janelle Monáe
“At some point you've got to decide who you wanna be. Can't let nobody make that decision for you.”
9.
Manchester by the Sea
imdb
Draama
Ohjaus & käsikirjoitus: Kenneth Lonergan
Päätähdet: Casey Affleck, Lucas Hedges, Michelle Williams
“I can't beat it. I can't beat it. I'm sorry.”
Manchester by the Sea on mestarillisesti kerrottu tarina bostonilaisesta talonmiehestä, joka kamppailee menneisyyden painon alla ollen yhtälailla vihainen maailmalle ja itselleen. Hän on yrittänyt tukahduttaa muistonsa, mutta haavat repiytyvät auki, kun hänen on palattava takaisin kotikonnuilleen veljensä kuoleman johdosta. Manchester by the Sea on elokuva surusta ja menetyksestä, joka keventää hetkittäin raskasta tunnelmaa sopivan kuivalla huumorilla. Casey Affleck palkittiin ansaitusti pääosastaan Oscarilla, sillä hänen haavoittuneella äänellä puhuva hahmonsa toimii olemuksineen ja eleineen tiiviinä jatkeena Lonerganin hiljalleen avautuvalle käsikirjoitukselle. Lucas Hedges taas on erinomainen 16-vuotiana poikana, jolla on kaksi tyttöystävää ja bändi, ja jonka perään Affleckin hahmo joutuu vastentahtoisesti katsomaan. Michelle Williamsin sivurooli taasen on pieni, mutta sitäkin ikimuistoisempi.imdb
Ohjaus & käsikirjoitus: Kenneth Lonergan
Päätähdet: Casey Affleck, Lucas Hedges, Michelle Williams
“I can't beat it. I can't beat it. I'm sorry.”
8.
Dangal
imdb
Henkilökuva / Draama
Ohjaus: Nitesh Tiwari
Käsikirjoitus: Tiwari, Piyush Gupta, Shreyas Jain, Nikhil Mehrotra
Päätähdet: Aamir Khan, Fatima Sana Shaikh, Sanya Malhotra
“What kind of father forces his daughters to become wrestlers?”
Kai tässä pitää heti ensimmäisenä möläyttää pois alta, että valtaosa intialaisista elokuvista on roskaa. Toki heillä on oma erilainen elokuvakulttuurinsa ja tapansa tehdä elokuvia intialaisille massoille. Sen sijaan tosielämän painijaperheestä kertova Dangal on tehty erittäin länsimaisella otteella ja se ei sorru saippuamaisuuteen, teatraalisuuteen, tai hämmentäviin hidastuksiin. Karismaattinen Aamir Khan tekee comebackin entisenä pienen intialaiskylän painijasuuruutena, jonka suurin haave oli voittaa Intialle kultaa. Se jäi toteutumatta, joten mies aikoo elää ja toteuttaa unelmansa jälkikasvunsa kautta. Pahaksi onneksi vain mukula toisensa jälkeen osoittautuu tytöksi. Isä siinä sitten pettymystä sulateltuaan tuumii, että onnistuuhan se tytöilläkin ja alkaa koulia näistä painijoita. Se on melkoinen pala nieltäväksi vanhoillisessa osassa Intiaa, jossa tytön elämän suurin tavoite on naimisiin pääsy, mitä varten taas pitäisi näyttää mahdollisimman kauniilta ja naiselliselta. Kaiken lisäksi kun saatavilla ei ole muitakaan vastustajia, niin isä laittaa tyttönsä painimaan poikia vastaan.imdb
Ohjaus: Nitesh Tiwari
Käsikirjoitus: Tiwari, Piyush Gupta, Shreyas Jain, Nikhil Mehrotra
Päätähdet: Aamir Khan, Fatima Sana Shaikh, Sanya Malhotra
“What kind of father forces his daughters to become wrestlers?”
Tälläinen hyvän olon aiheuttava ryysyistä kohti unelmia tarina on nähty aiemminkin lukuisia kertoja, muttei koskaan tälläisestä näkökulmasta ja lähtökohdista. Lisäksi tässä tallustellaan isän toimien puolesta vähän kyseenalaisilla jalansijoilla, kun hän tulee pakottaneeksi väkisin omat unelmansa jälkikasvulleen. Pyhittääkö tarkoitus keinot, kun painin kautta kuitenkin myös tyttärillä on mahdollisuus ihan erilaiseen elämään.
7.
The Wailing
imdb
Mysteeri / Kauhu
Ohjaus & käsikirjoitus: Hong-jin Na
Päätähdet: Jung-min Hwang, Do-won Kwak, Jun Kunimura, Hwan-hee Kim
“He's just fishing. Not even he knows what he'll catch. He just threw out the bait, and your daughter took it. ”
Koreasta tulee tasaisin väliajoin todellisia timantteja ja niitä on tällä listalla kaksi, joista tämä on vasta ensimmäinen. The Wailing on omaleimainen ja tunnelmallinen jännäri, jossa on ripaus kauhua ja ilmassa leijuu jatkuvasti tunne jostain yliluonnollisesta. Kyseessä on
mysteerielokuva, jossa etelä-korealaisessa pikkukylässä alkaa tapahtua
outoja murhia, joissa perheenjäsen pimahtaa vailla syytä ja
laittaa muut perheenjäsenet kylmäksi. Tätä sitten paikallinen poliisi alkaa tutkia ja enempää en kerro. Kokeneempi katsoja luulee selvittäneensä
kaiken jo vähintäänkin leffan puolivälissä, mutta silti elokuvan kliimaksissa itseäni vietiin kuin pässiä narussa. Hyvien twistien ohella elokuva myös nosti ihon
kananlihalle parissakin kohtaa ja tukevasti päivänvalossa tämä tuli mamoiltua. Elokuvasta kertonee kaiken olennaisen, että se kesti 140 minuuttia, nautin joka sekunnista tunnelmaan päästyäni, ja olisin mielelläni katsonut elokuvaa pidempäänkin. imdb
Ohjaus & käsikirjoitus: Hong-jin Na
Päätähdet: Jung-min Hwang, Do-won Kwak, Jun Kunimura, Hwan-hee Kim
“He's just fishing. Not even he knows what he'll catch. He just threw out the bait, and your daughter took it. ”
6.
Blade Runner 2049
imdb / Arvostelu
Sci-fi / Trilleri
Ohjaus: Denis Villeneuve
Käsikirjoitus: Hampton Fancher & Michael Green
Päätähdet: Ryan Gosling, Ana de Armas, Sylvia Hoeks, Harrison Ford
“I hope you're satisfied with our product.”
Ehkäpä vuoden hartaimmin vääntämäni arvostelu, tai ainakin riitti eniten mehusteltavaa ja tarttumapintaa. Blade Runner 2049:n visuaalisuus ja yksityiskohdat räjähtävät ulos
kaikilta mitta-asteikoilta. Naturalismin mestari Roger Deakins saa
täydellä varmuudella 14 Oscar-ehdokkuutensa ja voittokin on hyvin
todennäköinen. Elokuva tulee muutenkin juhlimaan helmikuussa teknisellä
puolella. Huikean nätti elokuva, ja nyt tuo Blade Runnerin maailma oli
erehtymättömällä tavalla luotu meidän tuntemamme maailman päälle,
jolloin realismi pursusi ulos ennennäkemättömässä mittakaavassa tälläisen
sci-fin saralla. Joka paikassa oli paljon tilaa ja myös nähtävää. Las
Vegasin klubikohtaus taas nosti muuten kaikessa surrealistisuudessaan ja nostalgisuudessaan karvat
pystyyn.imdb / Arvostelu
Ohjaus: Denis Villeneuve
Käsikirjoitus: Hampton Fancher & Michael Green
Päätähdet: Ryan Gosling, Ana de Armas, Sylvia Hoeks, Harrison Ford
“I hope you're satisfied with our product.”
Dialogiin ja hahmojen olemukseen piilotetaan valtavasti merkityksiä ja ajatuksia katsojan ongittavaksi, vaikka toki lähes 3 tuntia on todella pitkä aika pysyä täysin keskittyneenä. Vaikka elokuva on pitkä ja vaikuttaa hitaalta, niin joka kohdassa kuitenkin tapahtuu jotain merkittävää, vaikkakin ehkä pientä. Itse pidin elokuvan tarjonnasta, mittakaavasta, viittauksista ja tunnelmasta valtavasti. Elokuva on ehkä vähän passiivisempi kuin mihin ollaan totuttu, mikä mielestäni asettaa omat pienet haasteensa katsojan suuntaan kun kuitenkin valtaosa odotti blockbusterin ja taide-elokuvan liittoa, mutta lopputulos kallistuikin aika vahvasti yli 100 miljoonan dollarin taide-elokuvan puolelle. Keräsi suoranaisen tulvan viiden tähden arvosteluita, mutta lippuluukuilla elokuva oli valitettavasti pettymys.
5.
Dunkirk
imdb | Arvostelu
Sota / Historia
Ohjaus & käsikirjoitus: Christopher Nolan
Päätähdet: Fionn Whitehead, Tom Hardy, Mark Rylance, Cillian Murphy
“He's not himself. He might never be himself again.”
Dunkirk on luotu jopa hieman dokumenttimaisella otteella. Kamera on
usein aivan iholla, mikä tuo katsojan tehokkaasti mukaan tapahtumiin ja
samalla luo kaaosmaista ahtauden tunnetta väenpaljoudessa, sekä
laivoissa. Elokuvassa ei ole juurikaan dialogia, vaan tarinaa kuljetetaan
pääasiassa toiminnan kautta. Jännitys syntyy ruudulla näkyvistä
yksityiskohdista ja siitä, ettemme oikeastaan sotilaiden tavoin tiedä
yhtään mitä ympärillä tapahtuu. Läsnä on ainoastaan raskas tunne
lähestyvästä tuhosta. Sukeltavan pommikoneen ääni on vaikuttava ja sotilaiden kauhuun tuon
demonisen äänen edessä on helppo liittyä. Vielä vaikuttavampi on koneen
pudottama, hiljalleen kameraa kohti etenevä sarjapommi. Kuinka
räjähdykset vain kovenevat ja paineaalto vahvistuu, jännitys kuinka
lähelle kameraa viimeinen pommi putoaa. Ja tämä on vain yksi elokuvan monista muistelemisen arvoisista kohtauksista.imdb | Arvostelu
Ohjaus & käsikirjoitus: Christopher Nolan
Päätähdet: Fionn Whitehead, Tom Hardy, Mark Rylance, Cillian Murphy
“He's not himself. He might never be himself again.”
Dunkirk on jopa vähän dokumenttimaisella otteella kuvattu kovaääninen spektaakkeli, jossa ei ole läsnä mitään pakotettua sentimentaalisuutta, tai suureellista valkokangassankaruutta. Se on periaatteessa vain intensiivinen sarja kuvia ja tapahtumia vailla perinteistä hahmojohtoista tarinaa. Dunkirk on edelleen vahva ehdokas kahmimaan isojakin palkintoja tulevassa Oscar-gaalassa.
4.
The Handmaiden
imdb
Rikos / Mysteeri / Draama
Ohjaus: Chan-wook Park
Käsikirjoitus: Park & Seo-kyeong Jeong
Päätähdet: Tae-ri Kim, Min-hee Kim, Jung-woo Ha, Jin-woong Jo
“My saviour who came to ruin my life.”
Chan-wook Park-elokuva on aina iso tapaus ja The Handmaiden ylitti korkeimmatkin odotukset. Elokuva on kaunis, eroottinen, perverssi ja väkivaltainen. Se on kenties miehen, joka on ohjannut suuria klassikoita kuten Oldboyn, Sympathy for Mr. Vengeancen ja Thirstin, paras elokuva. Kaksi varasta aikoo huiputtaa rikkaan perijättären omaisuuden itselleen, mutta tämä yksinkertainen kuvio muuttuu valtavaksi petoksen verkoksi, joka muttaa muotoaan jatkuvasti.imdb
Ohjaus: Chan-wook Park
Käsikirjoitus: Park & Seo-kyeong Jeong
Päätähdet: Tae-ri Kim, Min-hee Kim, Jung-woo Ha, Jin-woong Jo
“My saviour who came to ruin my life.”
Kartano, puitteet ja asusteet ovat huikeita. Kameratyö on ensiluokkaista ja mielikuvituksellista sortumatta kuitenkaan liikaan näyttävyyteen. Näyttelytyö on fantastista. Kaiken kruunaa Chan-wook Parkin pikkutarkasti rakennettu ja innovatiivisesti koostettu jännittävä tarina, joka saa lähes kolmituntisen elokuvan tuntumaan puolitoistatuntiselta ja jättää janoamaan lisää. Elokuva oli niin hyvä ja ainutlaatuinen, että lopputekstien vallatessa ruudun koin tarpeelliseksi lyödä pari kertaa käsiäni yhteen. Kotona. Yksin.
3.
Your name.
imdb
Animaatio / Draama / Fantasia
Ohjaus & käsikirjoitus: Makoto Shinkai
Päätähdet: Ryûnosuke Kamiki, Mone Kamishiraishi, Aoi Yûki, Ryô Narita
“What a realistic dream...”
Listatessani kaikkien aikojen animaatioita sijoitin tämän Miyazakin manttelinperijän, eli Makoto Shinkain, mielikuvituksellisen tuotoksen sijalle 8. Kyseessä on mielestäni paras animaatioelokuva kymmeneen vuoteen, enkä jaa tätä mielipidettä yksin. Elokuva on ottanut ideakseen universaalin ajatuksen, jolla jokainen on varmasti joskus elämässään leikkinyt. Miltä tuntuisi olla vastakkaisen sukupuolen edustaja? Ja animaatio on siitä hieno elokuvagenre, että vain tekijän mielikuvitus on rajana. Mikä tahansa idea on mahdollista saada toimimaan. Your namessa tokiolainen poika ja maaseutukaupungin tyttö huomaavat vaihtavansa kehoja nukkuessaan satunnaisin väliajoin. Näistä elementeistä on tietenkin revittävissä kosolti huumoria ja elokuva tarttuu kainostelematta niihin kahteen olennaiseen asiaan, eli uuteen kehoon totutteluun, sekä arkielämän sotkeutumiseen kun kehoa hallitsee vieras sielu. Lennokkaan tarinan ohella ohjaus ja animaatio on todella mestarillista,
sillä elokuva hyppii paljon hahmojen välillä ja kun elokuvan
ruumiidenvaihdon ideaan pääsee mukaan, niin pystyy selkeästi seuraamaan milloin
kukakin asuttaa ketä.imdb
Ohjaus & käsikirjoitus: Makoto Shinkai
Päätähdet: Ryûnosuke Kamiki, Mone Kamishiraishi, Aoi Yûki, Ryô Narita
“What a realistic dream...”
Kyseessä oli jo yli puoli vuotta sitten kaikkien aikojen tuottoisin japanilaisanimaatio, sekä Japanin kaikkien aikojen neljänneksi tuottoisin elokuva. Katsojat ovat rakastuneet tähän nuorten sielunelämää avaavaan, erityislaatuiseen romanttiseen komediaan päätä pahkaa ja minullekin tämä oli kuin mittatilaustyönä tehty. Makoto Shinkai osaa kaivaa esiin arjen kauneuden ja yhdistää siihen juuri sopivan ripauksen eskapismia.
2.
Fences
imdb
Draama
Ohjaus: Denzel Washington
Käsikirjoitus: August Wilson
Päätähdet: Denzel Washington, Viola Davis, Stephen Henderson
“Woman.... I do the best I can do. I come in here every Friday. I carry a sack of potatoes and a bucket of lard. You all line up at the door with your hands out. I give you the lint from my pockets. I give you my sweat and my blood. I ain't got no tears. I done spent them. We go upstairs in that room at night... and I fall down on you and try to blast a hole to forever. I get up Monday morning... find my lunch on the table. I go out. Make my way. Find strength to carry me through to the next Friday.... That's all I got, Rose. That's all I got to give. I can't give nothing else.”
Fences on edesmenneen August Wilsonin Tony- ja Pulitzer-palkitun näytelmän elokuvaversio, jota tähdittävät vastaavista rooleistaan teatterialan Tony-palkinnot pari vuotta takaperin voittaneet Washington ja Davis. Elokuvan ainoa synti on, jos sellaista haluaa etsiä, ettei Washington ole juurikaan tuonut tarinaan elokuvallisia elementtejä ja sisältöä. Mutta voi herranjumala mikä tarina ja käsikirjoitus, millaisia hahmoja! Sen pohjalta en yhtään ihmettele, että Washington on halunnut pysyä täysin uskollisena Wilsonin rikkaalle ja monipuoliselle tekstille, jonka dialogi ja hahmot ovat silkkaa täydellisyyttä. 50-luvun Pittsburghiin sijoittuva elokuva kantaa sisällään jos jonkinmoisia teemoja. Se kuvaa hiljalleen kehittyvän afroamerikkalaisen identiteetin syntyä ja elokuvan aita on allegoria monille asioille.imdb
Ohjaus: Denzel Washington
Käsikirjoitus: August Wilson
Päätähdet: Denzel Washington, Viola Davis, Stephen Henderson
“Woman.... I do the best I can do. I come in here every Friday. I carry a sack of potatoes and a bucket of lard. You all line up at the door with your hands out. I give you the lint from my pockets. I give you my sweat and my blood. I ain't got no tears. I done spent them. We go upstairs in that room at night... and I fall down on you and try to blast a hole to forever. I get up Monday morning... find my lunch on the table. I go out. Make my way. Find strength to carry me through to the next Friday.... That's all I got, Rose. That's all I got to give. I can't give nothing else.”
Washington on häikäisevä roolissaan maailmalle katkerana mustana työmiehenä ja halutessaan verrattomana seuramiehenä, joka on raatanut koko elämänsä niska limassa itsensä, sekä perheensä eteen ja käteen ei tunnu jääneen mitään. Hän on kateellinen ja vihainen uuden sukupolven moninaisemmista ja paremmista mahdollisuuksista, ja tätä turhautumista hän purkaa mm. poikaansa. Yhtä vakuuttava on myös Viola Davis hiljaisen vahvassa roolissaan kärsivällisenä vaimona, joka on kutakuinkin ainoa asia, jota mies monellakin tavalla pelkää ja kunnioittaa. Näissä näytelmähenkisissä elokuvissa on aina jotain todella hienoa, kun ne osuvat nappiin ja tämä on paras toistaiseksi näkemäni suoritus tässä kategoriassa. Ohittanee jopa Carnagen. Huikea aikamatka vanhaan maailmaan, jolloin kaikki oli yksinkertaista, mutta hyvin korutonta ja ankaraa.
1.
La La Land
imdb | Arvostelu
Romanttinen musikaali
Ohjaus ja käsikirjoitus: Damien Chazelle
Päätähdet: Emma Stone, Ryan Gosling, John Legend
“Here's to the fools who dream.”
La La Land on vanhanaikainen, suureellinen ja unelmoiva musikaali, joka sijoittuu oikeaan elämään, jossa asiat eivät aina mene toivotulla tavalla. Löin elokuvalle täyden kympin imdb:hin, mikä oli ensimmäinen muistaakseni 4-5 vuoteen, mitä tulee uusiin elokuviin. Kyseessä taitaa myös olla kaikkien aikojen suosikkielokuvani, vaikken sitä valintaa välttämättä järjellä ole tehnytkään. Olen nähnyt tämän kolmesti ja en edelleenkään pysty katsomaan sitä, tai edes ajattelemaan elokuvan herättämiä tuntemuksia ilman silmäkulmien pyyhkimistä. Ensimmäisellä kerralla harrastin sitä kolmasti ja viimeiset 20 minuuttia putkeen, mikä oli uusi ja hyvin hälyttävä kokemus. Vaikka se kirkkain Oscar vietiinkin lopulta pois käsistä, niin historialliset 14 ehdokkuutta ei tule vahingossa.imdb | Arvostelu
Ohjaus ja käsikirjoitus: Damien Chazelle
Päätähdet: Emma Stone, Ryan Gosling, John Legend
“Here's to the fools who dream.”
Elokuvan kohtaukset ovat pitkiä ja monimutkaisia, mutta ruudulla ne saadaan näyttämään kepeiltä ja vaivattomina. Tapa, millä elokuvan loistava ja koukuttava jazzmainen musiikki yhdistyy tarinankerrontaan on huumaavaa. Vaikka kaikilla on varmasti omat suosikkinsa, niin mikään elokuvan loistavista musiikkinumeroista ei nouse selkeästi muiden yläpuolelle. Kaikki ovat tasaisen erinomaisia ja lukuisat viittaukset vanhoihin, jo vähän unohdettuihin, musikaaleihin lämmittävät valtavasti. Emma Stone ja Ryan Gosling, josta en ollut erityisemmin pitänyt ennen tätä elokuvaa, repivät itsestään irti ilmiömäiset ja valloittavat suoritukset. Damien Chazellen elokuvan paikka historianlehdillä on selviö ja elokuva oli kuluneen leffavuoden suurimpia ilmiöitä. Musikaalin piti olla vakavaksi ja kyyniseksi muuttuneessa nykymaailmassa kuoleva genre, jolle ei löydy riittävän suurta kohdeyleisöä. Mutta mitä vielä. Toki en nyt siltikään toivo paluuta 40-50 luvulle, jolloin musikaaleja sarjatuotettiin. Ne kun vaativat aidosti sydäntä ja intohimoa, ja tämä oli Damien Chazellen, sekä musiikin säveltäneen Justin Hurwitzin unelmaprojekti, jonka siemenet kylvettiin jo kaksikon opiskellessa yhdessä elokuvakoulussa. Se on rakkaudenosoitus historiaa henkivälle kiiltokuvakaupungille, johon lukuisat nuorukaiset lähtevät pää pilvissä tavoittelemaan unelmiaan törmäten karuun todellisuuteen.
Lisäyksiä:
VastaaPoistaThe Big Sick (Michael Showalter)
Get Out (Jordan Peele)
Mudbound (Dee Rees)
Jokereita lisää:
I Can Speak (Hyun-seok Kim)
A Taxi Driver (Hun Jang)
The Third Murder (Hirokazu Koreeda)
Double Lover (Francois Ozon)
Oh Lucy! (Atsuko Hirayanagi)
Thelma (Joachim Trier)
Professor Marston and the Wonder Women (Angela Robinson)
Gook (Justin Chon)
Custody (Xavier Legrand)
Verónica (Paco Plaza)
Thoroughbreds (Cory Finley)
God's Own Country (Francis Lee)
To the Bone (Marti Noxon)
Logan Lucky (Steven Soderbergh)
Megan Leavey (Gabriela Cowperthwaite)
Okja (Joon-ho Bong)