Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja 2 - elokuvan arvostelu

Ocean's 8 - Arvostelu



oceans 8 arvostelu 1

Genre: Rikoskomedia / Ryöstöelokuva
Ohjaus: Gary Ross
Käsikirjoitus: Ross & Olivia Milch
Päätähdet: Sandra Bullock, Anne Hathaway, Cate Blanchett, Rihanna, Helena Bonham Carter, Sarah Paulson
Kesto: 110 min.

Ocean's 8 on virallisesti Ocean's Elevenin (2001) spin-off ja se sijoittuu Steven Soderbergin elokuvatrilogian viimeisen osan, Ocean's Thirteenin jälkeiseen aikaan. Eli teknisesti kyseessä ei ole mikään toinen uusintaversio alkuperäisestä Ocean's 11:stä vuodelta 1960. Tuolloin Rat Pack (Frank Sinatra kuuluisine kavereineen) päätti historiallisesti tehdä kaveriporukalla Las Vegasiin ja oikeaan kasinoon sijoittuvan ryöstöelokuvan, joka Suomessa sai nimen Kovat kaverit.

Sandra Bullock näyttelee Debbie Oceania, joka on George Clooneyn Ocean's-elokuvien hahmon, Danny Oceanin, sisko. Jo elokuvan ensisekunneista asti Debbiellä on huijaus päällä, kun hän istuu ehdonalaislautakunnan edessä vakuuttaen olevansa kuntoutettu rikollisesta elämästään ja valehtelee haluavansa elää tavallista tylsää arki- ja kotielämää. Kamera kuvaa lautakunnan silmien läpi vilpittömän näköisenä pöytänsä takana suoraselkäisenä istuvaa Bullockia. Lautakunta ostaa palturin ja niin Debbie astelee isoista ovista ulos päivänvaloon kohtaussarjan saattamana. Tämä aloitus on tuttu suoraan Soderberghin vuoden 2001 elokuvasta ja tuon ryöstöelokuvien kruununjalokiven jazzmaista soljuvaa tahtia Gary Rossin ohjaama Ocean's 8 pyrkiikin emuloimaan.

Kuten jo tuo avauskohtaus antaa olettaa, Soderberghin elokuvan piirustukset on skannattu tarkasti ja vain pinta on uudelleenremontoitu sisärakenteiden pysyessä samana. Se ei siis kuitenkaan automaattisesti missään nimessä tarkoita, että elokuva olisi automaattisesti huono. Tietysti sitä mieluummin näkisi johonkin uuteen ideaan perustuvan elokuvan ja kun kerta Soderberghin Oceansista ei ole jäljellä kuin nimi, niin ehkäpä sisältöönkin olisi odottanut jotain uudenlaista otetta. Toisaalta ryöstöelokuvien saralla on kaikki mahdollinen jo nähty ja lisäksi ainakin viihde-elokuvien merkeissä näiden elokuvien tyyli tuntuu olevan hiottu huippuunsa. Tuon Soderberghin elokuvien kuvaus- ja leikkaustyylin emuloimisen voi ymmärtää taas niissä merkeissä, että tämä elokuva on teknisesti osa Ocean's franchisea ja täten Ocean's 8 sopii tyylillisesti muiden joukkoon. Kuka tietää jos tulevaisuudessa naiset ja miehet, tai ainakin osa heistä, löisivät hynttyynsä yhteen keikan merkeissä. Ja olipa Ocean's 8 olemassaolon oikeutuksesta mitä mieltä tahansa, niin kaikki myöntänevät kyseessä olevan kuitenkin Ocean's Twelvea parempi elokuva. Tasollisesti tämä kasi liikkuu mielestäni kolmentoista kanssa samoissa ympyröissä jääden ehkäpä jonkinverran siitä jälkeen muistikuvien ja arvosanojen perusteella.

Vankilasta vapauteen päästyään Debbie etsii käsiinsä välittömästi vanhan ystävänsä Loun (Blanchett), jolle hän kertoo vankilan eristyksessä suunnittelemastaan kuprusta. On aika koota miehistö ja varastaa New Yorkissa järjestettävästä muotitapahtumasta, MET-gaalasta, 15 miljoonan dollarin arvoinen Toussaint-timanttikaulakoru, joka tulee roikkumaan näyttelijätähti Daphne Klugerin (Hathaway) sirolla kaulalla. Cartier on uudelleenluonut tämän vuonna 1931 Jacques Cartierin Nawagarin maharadjalle suunnitteleman korun, joka on sittemmin purettu osiin ja kaulakorun timanteista on tehty useita uusia koruja. Toki oikeastihan tämän varasjoukon tehtävänä on varastaa sydämemme.

oceans 8 arvostelu 2

Tähtiä ei tästä elokuvasta puutu, etenkin kun MET-gaala tarjoaa useamman vilahduksenomaisen cameon. Näiden allstar -elokuvien vetovoima piilee juuri siinä miten ne marssittavat ruudun täydeltä eteemme isoja tähtiä, joita normaalisti olisi lähes mahdotonta saada mahdutettua yhtaikaisesti tähdittämään samaa elokuvaa. Nämä tähdet sitten ovat ruudulla toistensa kanssa keskenään hieman kaverimaisessa vuorovaikutuksessa nauttien silminnähden toistensa seurasta. Täten yleisö ikään kuin tuuditetaan illuusioon, jossa katsoja unohtaa katsovansa elokuvaa ja näyttelijöitä esittämässä roolihahmoja. He näkevät Sandra Bullockin ja Cate Blanchettin, tai Soderberghin trilogiassa George Clooneyn ja Brad Pittin jutustelemassa ja pilailemassa keskenään. Se ruokkii jonkinlaista fantasiaa, jossa nämä isot tähdet ihmisten kuvitelmissa kokoontuvat yhteen joka perjantai-ilta bileisiin johonkin Beverly Hillsin valtavaan kartanoon ja näistä juhlista me nyt saamme elokuvan kautta pientä maistiaista tirkistelijän ominaisuudessa. Tai mikä lie siinä onkaan lopulta taustalla, että jalat lähtevät alta kun kaksi megatähteä on keskenään normaalissa vuorovaikutuksessa.

Tämän vuoksi myös henkilöhahmot ovat usein melko ohuet ja nojaavat näyttelijänsä julkikuvaan, sillä olemme tulleet tälläiseen elokuvaan katsomaan mm. Anne Hathawayta, Rihannaa ja Helena Bonham-Carteria. Eli periaatteessa haluamme nähdä tähden, emmekä niinkään tähteä katoamassa hahmoonsa kuten yleensä. Hajamielistä muotisuunnittelijaa esittävä Bonham-Carter on rikastuttanut köyhää hahmoaan ottamalla hänelle ilahduttavan irlantilaisaksentin, jonka hän hallitsee niin mestarillisesti kuin odottaa sopii. Eikös se kutakuinkin mene niin näyttelijöiden peukalosääntönä, että jos hahmo tuntuu olevan kadoksissa ja vailla persoonallisuutta, niin valitse jokin aksentti. Muutenkin päästessään taustalta neulomasta etualalle, Bonham-Carterin sosiaalisesti hieman kömpelö ja hömelö komediahahmo varastaa kohtaukset muilta.

Ylipäänsä kaikki koplan näyttelijät onnistuvat, mikä ei ole milläänlailla ihme, koska valtaosa heistä on meritoituneita tähtiä ja he omaavat ihan mukavaa kemiaa keskenään. Tietysti varmasti Rihannan suoritus kiinnostaa hänen näyttelijäkokemuksensa ollessa porukan vähäisin. Barbadoksen tähtönen näyttelee Nine Ball -nimistä hakkeria ja tekee sen ihan hyvin. Minusta hän oli aikanaan yksi melko haukutun ja tylsän Battleshipin kiinnostavimpia ja onnistunempia osasia, mutta sen jälkeen hän on tehnyt vain kolme elokuvaroolia. Näistä yksi oli periaatteessa cameo mainiossa komediassa This Is the End ja toinen taas Kuukuningattaren rooli musikaalielokuvassa Annie. Kolmas olikin jo perinteisempi näyttelijärooli Luc Bessonin massiivisessa ja tuotantoyhtiö Europacorpin rahavaikeuksiin saattaneessa sci-fi eepoksessa Valerian and the City of a Thousand Planets. Okei, Nine Ballin roolissa on vahvat apupyörät kaiken varalta. Rihannalla on vain muutamia yksinkertaisia vuorosanoja ja hän viettää valtaosan ajasta näytellen tietokoneen kanssa istuma-asennossa. Kuten todettua hänen suorituksensa on ihan hyvä ja eritoten hänen luonnollinen karismansa ja ruudulta huokuva vahva persoonallisuutensa saa varmasti kokeneemmankin näyttelijän vähän kateelliseksi.

oceans 8 arvostelu 3

Les Miserablesissa silmiä kostuttanut Anne Hathaway näyttelee parodista versiota itsestään elokuvatähtenä ja hänen yksinkertaisen vaikea tehtävänsä on olla ruudulla mahdollisimman pidettävä ja suloinen. Eli hänelle se ei ole temppu eikä mikään, sillä vähän yksinkertaistaen hän on oikeastaan rakentanut uransa pidettävien ja sympaattisten roolien varaan usein aina kevyellä komedialla maustettuna. Hathawayn esittämä Daphne Kluger on hieman lapsellinen, pinnallinen ja yksinkertainen. Hänen sateenkaaren lailla lumoava hymynsä sulkee sinut onnelliseen tyhjiöön, jossa kaikki muu katoaa ympäriltä ja jopa aika itse pysähtyy ihailemaan luontoäitiä ja amerikkalaista hammashuoltoa. Puhumattakaan noista isoista tähden lailla tuikkivista bambi-silmistä, jotka kyyneliä vuodattaessaan saisivat kellarin tulvimaan.

Ihan koko casting ei ole kuitenkaan sujunut täysin onnistuneesti. James Corden tekee pienen, mutta elokuvan loppumaun kannalta merkittävän roolin vakuutuspetostutkijana. Paperilla hän sopii rooliin ja elokuvan tuonhetkiseen tunnelmaan, mutta hän yksinkertaisesti yrittää aivan liikaa. You're hot then you're cold, paria oikeaa nuottia seuraa jokin aivan väärästä sävelläjista poimittu painallus, joka rikkoo tunnelman ja etäännyttää katsojan elokuvasta rikkoen sen vangitsevan virtauksen kriittisillä hetkillä. Ylinäyttelevän Cordenin sijaan rooliin olisi pitänyt hakea jotain Suburbiconin Oscar Isaacin vakuutustarkastaja Bud Cooperin kaltaista hillitymmällä tavalla keikarimaista vehkeilijää. Näyttelijää, jonka preesens saa yleisön syömään hänen kädestään ja kiemurtelemaan penkissään nauruaan pidätellen, vaikka hän istuisi ruudulla ilmeettömänä ja tekemättä mitään, eli Cordenin täydellistä vastakohtaa sillä hänellä kaikki perustuu ylidramaattisiin maneereihin ja puhetapaan. Kehno ratkaisu castingilta, vaikkakin kenties pieni mutta merkittävä rooli puhtaassa keskikesän viihde-elokuvassa tuskin saa kovinkaan profiloituneita tähtiä liikkeelle.

Ryöstöhomma on toteutettu kuten odottaa sopii. On hyvin moniosainen suunnitelma, joka vaatii paljon alustamista ja sisältää lukuisia liikkuvia osasia, jotka ryöstötilanteessa sujahtavat tyydyttävin ja jopa hieman odottamattomin tavoin kohdilleen. Kaikissa elokuvan toimintakohtauksissa musiikki rytmittää tapahtumia ja säätelee katsojien jännitystä, sekä kamera liikkuu seuraten välimatkan päästä usein minimissään puolivartalokuvassa ja usein kokovartalokuvassa näkyvää hahmoa. Kohtausten kompositiot ovat usein huippuunsa koreografioituja, sillä seurattavia hahmoja vaihdetaan esimerkiksi lennossa. Kaikki tämä on tuttua Soderberghin trilogiasta ihan zoomauksia ja ekstraleveitä otoksia kävelevistä hahmoista myöten. Vauhdikkaasti liikkuvien kohtausten vastapainoksi läsnä on useita yllättävänkin pitkiä keskustelukohtauksia, joissa juonenkuljetuksen mielessä sorrutaan hetkittäin vähän tyhjäkäynnille, ja ylipäänsä dialogi on vähän latteaa ja mielikuvituksetonta. En tarkoita siis huonoa, mutta sellaista johon ei tule kiinnittäneeksi ollenkaan huomiota, eli yhdentekevä lienee se sana jota etsin.

Elokuva on kaikinpuolin miellyttävää seurattavaa. Se on täynnä elegantteja ja kauniita A-listan näyttelijöitä ja julkkiksia, jotka ovat sonnustautuneet kauniisiin pukuihin. Rosvokoplan asustus on ihailemisen arvoista jo ennen iltapukuihin sonnustautumista ja myös elokuvan lavastus on läpi elokuvan erinomaista sekä myös riittävän hillittyä, sillä budjettia on varmastikin ollut ja halu ahtaa kuva täyteen kaikenlaista huomiota varastavia yksityiskohtia olisi ollut suuri. Kaiken kaikkiaan Ocean's 8 on hyvin katsottavaa viihdettä, jonka parissa viihtyy mutkattomasti ja oikein enempää ei tältä elokuvalta oikein olisi rohjennut ennakkoon odottaakaan.

★★★

IMDb | Vanhoja arvosteluja

Kommentit