Arctic (2018) - elokuvan arvostelu

Genre: Seikkailu / Draama
Ohjaus: Joe Penna
Käsikirjoitus: Penna & Ryan Morrison
Päätähdet: Mads Mikkelsen, Maria Thelma Smaradottir
Kesto: 98 min.

Joe Pennan ja Ryan Morrisonin esikoispitkä elokuva Arctic on realistinen ja arvoisa lisä henkiinjäämiselokuvien aligenreen. Elokuva hylkää mehukkaat ja kliseille alttiit hetket, kuten itse onnettomuuden, ympäristöön totuttautumisen, menetykset ja kaiken suuren melodraaman.

Näiden sijaan elokuva hyppää suoraan Mads Mikkelsenin esittämän, luonnon armoille joutuneen Overgårdin kelkkaan, joka on jo ehtinyt kokea kaiken yllä mainitun. Juuri sukunimeä enempää emme hänestä saa tietää, koska Arctic ei ole myöskään kiinnostunut päähenkilönsä taustojen kertomisesta esimerkiksi kulunein flashbackein, vaan empatiamme hankkimiseksi ja panosten nostamiseksi on löydetty aivan muita keinoja, jotka paljastavat itsensä shakespearelaisittain jaotellusti toisessa näytöksessä. Kaikki välttämätön taustatieto Overgärdista ja tapahtuneesta puolestaan ripotellaan harkittuina murusina avauskohtausten aikana.

Övergård on ollut koneessa, joka on tippunut arktiselle alueelle kauas minkäänlaisesta ihmisasutuksesta. Hän on yksin ja odottanut pelastumista jo pidemmän tovin. Neuvokkaana henkilönä hän on muovannut itselleen kohtalaisen tukikohdan ja koska ruokaa sekä vettäkin on tarjolla jatkuvasti, ei hänellä ole hengen hätää. Övergårdin päivät sujuvatkin tarkkojen ja toistuvien rutiinien parissa, joilla hän pyrkii pitämään negatiiviset ajatukset kurissa pelastusta odotellessaan. Lasittuneesta katseesta päätellen yksinäinen mies on kuitenkin lähellä murtumispistettä. Hänellä on kartta, johon on merkitty lähin tutkimusasema, mutta matka sinne läpi lumisen erämaan on todella pitkä, suojaton ja vaarallinen. Pian ulkoiset tekijät kuitenkin pakottavat Overgårdin tarttumaan toimeen ja lähtemään kohti pelastusta.

Koska toista aktia käytetään aina elokuvan juonen kiteyttämisessä, niin enpä taida sitä itsekään yrittää peitellä. Pian Övergårdin päivärutiinin katkaisee helikopterin ääni, joka huomaa hänet. Helpotus vaihtuu pian epäuskoksi helikopterin joutuessa äkillisen tuulenpuuskan riepottelemaksi, jolloin se paiskautuu voimalla maahan. Övergård juoksee putoamispaikalle. Toinen lentäjistä - nainen - on hengissä, mutta pahoin loukkaantunut ja tajuton. Helikopterista löytyvät lääkkeet loppuvat nopeasti ja Övergårdin on toimittava, muutoin nainen kuolee. Alkaa uhkarohkea matka läpi valtavan valkoisen erämaan kohti mainittua tutkimusasemaa.

Tämän avuttomaan tilaan joutuneen naisen ilmaantuminen antaa yhtäkkiä Övergårdin elämälle selkeän päämäärän, sekä tarkoituksen ja se pumppaa hänet täyteen energiaa. Määrätietoisuutta ja voimaa hän tuleekin tarvitsemaan anteeksi antamattomien luonnonvoimien armoilla. Elokuva lähtee herättämään empatiaa kirjaimellisesti henkiinjäämistaistelun kautta ja heittää sinne helikopterista Smaradottirin esittämän avuttoman naisen emotionaalisena panoksena mukaan. Valitettavasti Smaradottirin hahmo jää pelkäksi juonivälineeksi, jolla tarkastellaan Övergårdin moraalia ja sen lujuutta. Naishahmon tehtävä on läpi elokuvan maata hiljaa tajunnan rajamailla makuupussissa ja olla täysin Mikkelsenin miehisestä hahmosta riippuvainen. Se ei ole nykyaikaista. Yhtä hyvin helikopterista tippuneen naisen tilalla olisi voinut olla mies. Se ei toki olisi pelannut enää yhtä hyvin näihin syvälle lyötyihin tarinankerronnallisiin sukupuolinormeihin. Ei olisi ollut daamia pelastettavana, seksuaalista jännitettä (ei ole paljoa, mutta on kuitenkin) ja potentiaalia rakkauden täyteiseen loppuun kuin Lumikissa konsanaan. Siis ainakaan ison yleisön näkökulmasta, eivätkä nuo ole oleellisia tarinan kannalta.

Arctic on koostettu pieteetillä ja kunnianhimolla pienten yksityiskohtien varaan. Päätöksiä tehdään ja niillä on loogiset seurauksensa. Tarina etenee maltillisesti, yksinkertaisesti ja taloudellisesti nojaten ympäristöön, eleisiin, toimintaan ja tilanteisiin sen sijaan, että tarinaa kuljetettaisiin dialogin, tai persoonallisten hahmojen kautta. On kuin parista puupätkästä ja kivestä olisi koostettu yksinkertainen, mutta toimiva tarina. Pääosaan on saatu onneksi elokuvatähtikarismaa Mads Mikkelsenin muodossa, joka Robert Redfordin All is Lostin hengessä saa lähes olemattomasta materiaalista puhkuttua ja puhallettua esiin empatiaa herättävän henkilön, jonka kärsimyksestä välittää.

Toki pitkä ja piinaava matka kohti pelastusta uhkaa käydä hieman monotoniseksi. Se johtunee keskivaiheen kliimaksista, joka on teoriassa paikkansa pitävä ja perusteleva, mutta se ei herättänyt minussa muita tunteita tapahtumaa ja päähahmoa kohtaan, kuin yritä nyt herran jumala kovemmin. Etkö muka tosissaan pysty, sillä ei tuo nyt täysin mahdottomalta minusta näytä. Täten ei syntynyt sellaista draamaa, joka olisi kantanut elokuvan loppusuoralle ja jonka myötä olisin ehkäpä hyväksynyt myös sen spiraalin viimeisenkin kohtalon oikun.

Myöskin lopetuksen epävireisyydelle uhraan pari riviä. Ehkä se loppuu parisen kymmentä sekuntia liian aikaisin ja ryöstää katsojan janoaman tunnevyöryn vain, että saadaan heittää baskeri päähän kun lopetus on leikattu silleen taiteellisesti, että jää hieman tulkinnan varaa. Samainen lopetus on myöskin paikka, jossa elokuva päättää ainoan kerran isommin manipuloida katsojaa, mikä ei sovi elokuvan henkeen.

Arctic on hieno tekninen ja tarinankerronnallinen demo. Ehkä tuollainen lause on jo halveeraamista, mutta en pääse siitä eroon. Seuraavaksi sitten ehkä rakenteeltaan monitahoisempaa tarinaa, jossa on lihaa luiden ympärillä ja katsotaan, miten sellainen pysyy taloudellisesti ja emotionaalisesti balanssissa.

★★★

IMDb | Vanhoja arvosteluja | Arvosanan muodostuminen

Harjoittelin erilaista tapaa tehdä muistiinpanoja ja katsoa elokuvaa. Periaatteessa purin sen kohtauksiin, mutta tämä ei ollut helpoin mahdollinen elokuva sellaiseen. Etenkin kun ei ihan tiedä, mitä kaikkea halusi etsiä ja merkitä ylös. Siinä samalla kun kynä sauhusi lähes jatkuvasti, niin ei pystynyt tunteella elämään mukana ja sitä kautta jäi saamatta paljon sitä tavallista intuitiivista palautetta. Sen puutteen näki tässä vaiheessa, kun yritti kirjoittaa arvostelua. Vähän täytyi venyttää ja en tiedä lopputuloksesta. Luultavasti kannattaisi tarttua tuttuun, perinteisempään elokuvaan tyylin hiomiseksi ja siihen totuttelemiseen.