Zero Dark Thirty (2012)

Ohjaus: Kathryn Bigelow
Käsikirjoitus: Mark Boal
Rooleissa: Jessica Chastain, Jason Clarke, Kyle Chandler, Jennifer Ehle, Reda Kateb, James Gandolfini, Edgar Ramirez, Joel Edgerton
Kesto ja tyyppi: 157 min. Draama/Trilleri/Historia
Muuta: Ehdolla viiteen Oscariin, sisältäen paras elokuva, paras alkuperäiskäsikirjoitus ja paras naispääosa (Chastain)

Perustuu tositapahtumiin, ai tiesitte sen jo?


Tarvitseeko juonta edes käydä läpi? No nopeasti. Eli elokuva keskittyy CIA:n yli vuosikymmenen kestäneeseen Bin Ladenin jahtiin ja se on rakennettu elokuvallisista syistä yhden ainoan CIA:n agentin/virkailijan ympärille, nimeltä Maya (Chastain). Maya on luultavimmin yhdistelmä erilaisia jahdissa mukana olleita agentteja, vaikkakin toisaalta ainakin tuon iskun suorittaneen Navy Seal -ryhmän erään jäsenen kirjassa mainittiin tyyliin, että siellä oli koodinimellä "Jen" toimiva nainen valvomassa operaatiota. Mutta tämä elokuva on ollut tekeillä jo jonkin aikaa ja alunperin tarkoitus oli tehdä elokuva pelkästä Bin Ladeniin kohdistuvasta jahdista, mutta käsikirjoitus meni täysin uusiksi syystä jonka kaikki varmaan tiedämme. Ja lisäksi Mayaan ja elokuvan tarinaan on pyritty yhdistelemään paljon oikean elämän tapahtumia, joita olemme mekin saattaneet täällä pohjolassa lehdistä lukea. Maya on sellainen tuttu kliseinen agentti. Täysin omistautunut työlleen, ei ystäviä vain työkavereita ja lisäksi hän tuntuu olevan aina oikeassa, rohkeampi ja pätevämpi kuin muut ja kapinoi näennäisen epäpäteviä esimiehiään vastaan.

Yllättääkö mikä on elokuvan loppuhuipennuksena? En varmaan pilaa mitään jos sanon, että se on Navy Sealien rynnäkkö Bin Ladenin piilopaikkaan. Ja se on äärimmäisen komeaa katseltavaa, noin realistisen makuisiin rynnäköihin törmää liaan harvoin. Kuulemma tuo kyseinen operaatio on pyritty mallintamaan niin pilkuntarkasti kuin mahdollista. Elokuvan operaatio kestää kirjaimellisesti vain sellaiset kolmisen minuuttia vähemmän kuin oikean elämän vastaava.

Ontto sisältä


Zero Dark Thirtya voisi melkein sanoa dokumentaariseksi elokuvaksi. Se iskee tavaransa pöytään katsojan nenän eteen ja nostaa jalat pöydälle nojautuen taaksepäin. Se ei lähde käsittelemään moraalisia kysymyksiä esimerkiksi koskien kidutusta, tai lähde pyörittämään mitään sivujuonia. Se keskittyy vain yhteen ainoaan asiaan koko 2 ja puoli tuntia. Elokuvaa on laajasti kritisoitu siitä, että se näyttää kiduttamisen ilman mitään moraalista kyseenalaistuksen häivää. Elokuva (Bigelow) hyväksyy sen, elokuvan roolihenkilöt hyväksyvät sen. Siinä olisi ollut päivänselvä mahdollisuus tarkastella yhtä ydinasiaa koskien jenkkien terroristien metsästystä. Mutta sitä ei lähdetty kritisoimaan. Enkä nyt oikeastaan ihmettele jos elokuvakin alkaa vielä aidoilla nauhoituksilla 9/11 torneihin juuttuneiden ihmisten paniikkipuheluista hätänumeroon ja loppuu periaatteessa salamurhaoperaatioon. Elokuva tuntuu näin oikeastaan puhtaasti analyyttisesti ajateltuna kuvaukselta USA:n kostoretkestä.

Ja Maya.... Jos ajatellaan The Hurt Lockeria. Siinä pääosassa oli mies, joka purki pommeja kamppaillen demoniensa kanssa. Mies joka rakasti ja vihasi sotaa. Tässä elokuvassa päähenkilöllä ei ole mitään syvyyttä, vaan se on lähes täysi kyborgi. Chastainin vika tämä ei ole, hän ottaa roolistaan kaiken irti mitä vain on otettavissa ja hoitaa leiviskänsä hyvin. Elokuva vain on niin yksinkertaisesti niputettavissa, että sankaritar käyttää kaikki mahdolliset keinot pahiksen nappaamiseksi. Eli kärjistettynä voisi niputtaa Mayan olevan kuin vaikkapa joku keskinkertaisen spagettiwesternin hahmo, joka on vain tullut naama haudanvakavana kostamaan vääryyden.

Lopputuomio


Kyllähän tämän voi ymmärtää Oscar-tavaraa kuitenkin olevan, mutta uskomattoman yksiulotteiseksi tämä kuitenkin jää. Vaikkakin sitä tavallaan osasi odottaa, mutta että näin pelkistetty. Silti varmasti viihdyttävää katsomista kenelle tahansa. Harmi että potentiaalia olisi ollut niin paljon enempään, vaikka ei tämä nytkään kasassa oleva paketti huono ole.

★★★★

Kommentit