18.5.2017

Alien: Covenant (2017) - Arvostelu

 Arvostelussa Alien Covenant


Tuhansia ihmisiä sisältävä avaruusalus on matkalla asuttamaan kaukaista planeettaa kunnes he vastaanottavat mystisen signaalin.

Traileri

Genre: Sci-Fi / Kauhu
Ohjaus: Ridley Scott
Käsikirjoitus: John Logan, Dante Harper
Tarina: Jack Paglen, Michael Green
Päätähdet: Michael Fassbender, Katherine Waterston, Billy Crudup, Demian Bichir, Danny McBride, Carmen Ejogo
Kesto: 122 min.

"I'll do the fingering."

Ohjaaja Ridley Scott hiljensi The Martianilla mieheen kohdistetun kritiikin siitä, että hänen aikansa elokuvantekijänä olisi ohi. Elokuvalle ropisi ehdokkuuksia ties missä pippaloissa ja hiljattain esimerkiksi kuuluisa astrofyysikko Neil DeGrasse Tyson nimesi The Martianin parhaaksi sci-fi elokuvaksi tieteelliseltä näkökannalta. Siellä on siis viihdyttävän ja kiehtovan elokuvan lisäksi faktat kohdallaan. Käsikirjoituspuolella tämä on Dante Harperin ensimmäinen elokuva ja hänen parinaan on kokenut, 3-kertainen Oscar-ehdokas John Logan (Gladiaattori, Hugo, The Aviator).

Alien: Covenantissa Prometheuksen tapahtumista on kulunut 10 vuotta ja Covenant punoo Prometheusta, sekä Alienia hieman lähemmäksi toisiaan. Jossain haastatteluissa jo lähes 80-vuotias Ridley Scott on jo todennut, että he olisivat valmiita tekemään vielä jopa 6 Alien-elokuvaa. Kuten yleensä, niin edeltävien osien (Prometheus) katsominen on sinänsä ihan hyödyllistä, mutta ei missään nimessä välttämätöntä. En minäkään Promesta enää muista oikein mitään, kun sen lähes viisi vuotta sitten olen katsonut. Covenant tarjoilee uudelle katsojalle kaikki edellisen osan olennaiset yksityiskohdat viimeistään rivien välissä.

Hyvää


Kuten jo kaikki ovat pidemmän aikaa tietäneet, niin Michael Fassbender vetäisee vahvan tuplaroolin kahtena androidina. Kenties koko elokuvan tähtihetki on kohtaus, josta ei puutu eroottisesti alleviivattuja sävyjä kun Fassbender opettaa Fassbenderille kuinka soitetaan nokkahuilua. Tämä tuplarooli on toteutettu hämmentävän hyvin niin teknisesti kuin näyttelijänkin osalta. Jokaisessa kohtauksessa läsnä tuntuu olevan kaksi hahmoa ja Fassbender pystyy hillitysti näyttelemään tunteettomia androideja sellaisilla vivahteilla, että on jopa vaatetusta tuijottamattakin mahdollista erottaa kumpi hahmoista on kumpi. Temaattisesti ollaan jälleen luomisen kimpussa ja tuosta pakkomielteestä on vanhemmalle androidille kehittynyt jumalkompleksi.

11.5.2017

King Arthur: Legend of the Sword (2017) - Arvostelu

 Arvostelussa King Arthur: Legend of the Sword


Eno murhaa nuoren pojan vanhemmat. Pakoon päässyt poika kasvaa Londiniumin kaduilla tietämättä, että hän on oikeutettu kuningas. Sitten vedetään miekka kivestä, taistellaan syntymäoikeudesta ja pyöreä pöytäkin tekee cameon.
Traileri

Genre: Toiminta / Fantasia
Ohjaus: Guy Ritchie
Käsikirjoitus: Ritchie, Joby Harold, Lionel Wigram / David Dobkin, Harold (tarina)
Päätähdet: Charlie Hunnam, Jude Law, Aidan Gillen, Djimon Hounsou, Astrid Berges-Frisbey
Kesto: 126 min.

"I'm not getting drawn to this mess."

Minulla on ollut vähän vaihteleva suhde Guy Ritchien elokuviin. Miehen kaksi ekaa elokuvaa Puuta, heinää ja muutama vesiperä, sekä Snatch - Hävyttömät ovat loistavia. Hieman pinnallisia, mutta erittäin viihdyttäviä. Niiden jälkeen tulleista elokuvista olen nauttinut lähinnä ensimmäisestä Sherlock Holmesista ja kaikki miehen elokuvat Swept Awayta lukuunottamatta olen nähnyt. Ritchie tuntuu osaavan tehdä vain sitä yhtä samantyyppistä elokuvaa kerta toisensa jälkeen. Tulee olemaan hemmetin mielenkiintoista, mikäli Ritchie tosiaan ohjaa Disneylle Aladdinin.

Muista käsikirjoittajista Joby Harold on käsikirjoittanut ja ohjannut trillerin Awake, ollut mukana Edge of Tomorrow'ssa tuottajana ja tulevaisuuden projekteihin kuuluvat Robin Hood, sekä The Flash. Lionel Wigram taas on Ritchien luottomiehiä ja kyseessä on kolmas kerta kun he tekevät yhteistyötä The Man from U.N.C.L.E:n ja Sherlock Holmesin jälkeen. Lienee kohdallaan myös mainita, että Wigramilla on kokemusta synkistä fantasiaelokuvista, sillä hän on toiminut tuottajana näissä loppupuolen synkissä Harry Pottereissa. Mahtuupa sinne sekaan myös kamala Seventh Son, jossa pari Oscar-voittajaa käyvät hakemassa paksut tilipussit pois kuljeksimasta.

Teatteriin astelin täysin ummikkona, sillä en ennakkoon tiennyt edes kyseessä olevan Guy Ritchien elokuva. Ihmettelin lähinnä miksi on tehty suuren budjetin (175m.€) elokuva puhki kolutusta aiheesta, jonka on vaikea kohota suureksi kassahitiksi. Studiolla ja tekijöillä on ilmeisesti kuitenkin toisenlainen näkemys, sillä elokuva jättää jossain määrin varaa jatko-osille ja jatko-osia oltaisiin valmiita tekemään jopa kuusi kappaletta.

Hyvää


En ole koskaan tutustunut Kuningas Arthuriin sen kummemmin. Olen nähnyt vain pari jalat maassa olevaa elokuvaa, sekä Disneyn Miekka kivessä. Luulin Guy Ritchien elokuvan matkivan esimerkiksi Taru Sormusten Herrasta -elokuvia, sillä ruudulla näkyy monenmoista fantasiaolentoa. Mutta käykin ilmi pikaisella nettiselauksella, että alusta saakka Kuningas Arthuriin on liitetty erilaisia legendoja. Kuinka hän oli yhdessä versiossa vertaansa vailla oleva soturi, joka suojeli Britanniaa maallisilta ja ylimaallisilta uhkilta kuten jättimäisiltä "kissahirviöiltä" ja villisioilta, sekä jättiläisiltä, lohikäärmeiltä ja noidilta. Kuinka hän vaelsi walesilaisessa manalassa, Annwn:ssa ja miten hän voitti yksikseen 300 soturia. Arthur on ollut oikea henkilö, mutta hänen tarinansa yksityiskohdat ovat mitä suurimmiltaan osin kansan suussa kasvaneet legendoiksi ja loput on kirjailijoiden sepitettä. Nimittäin keski-ajalla Arthur oli suosittu kirjallinen hahmo Ranskassa saakka. Suosio kuihtui 1300-luvulle tultaessa, mutta hahmo "löydettiin uudelleen" 1800-luvulla. Yleensähän elokuvissa Kuningas Arthur on pyritty esittämään nimenomaan sinä aitona, 500-600 lukujen taitteessa eläneenä sankarina. Joskin niitäkin filmatisointeja on tietenkin ryyditetty Arthuriin liitetyillä, tunnetuimmilla legendoilla. Joten Guy Ritchien filmatisointi tuo siinä mielessä paljonkin uutta energiaa vanhaan ja väsyneeseen tarinaan herättäen ihan uudenlaista mielenkiintoa päähahmoaan kohtaan.