Vuoden 2020 parhaat elokuvat - Top 50

Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset (2018) - elokuvan arvostelu



ihmeotukset grindelwaldin rikokset arvostelu
Genre: Fantasia / Seikkailu
Ohjaus: David Yates
Käsikirjoitus: J.K. Rowling
Päätähdet: Eddie Redmayne, Katherine Waterston, Dan Fogler, Johnny Depp, Jude Law, Zoe Kravitz
Kesto: 134 min.

Istuin teatterissa miettien, miten voin kirjoittaa tästä elokuvasta yhtään mitään, koska se on niin sekava, etten tunnu saavan siitä kunnolla edes kiinni. Epäilin syyksi katkeilevaa keskittymistäni ja sitä, että katsoin ensimmäisen osan viimeksi sen ilmestyessä teattereihin, minkä vuoksi en muistanut siitä riittävästi pieniä yksityiskohtia. Muistan kuitenkin antaneeni ensimmäiselle osalle paljon anteeksi, koska se oli Rowlingin ensimmäinen virallinen elokuvakäsikirjoitus ja viljelin optimismia tulevaisuutta kohtaan. Olin kuitenkin väärässä, sillä samat ongelmat ovat läsnä entistäkin suurempina Grindelwaldin rikoksissa.

Kyseessä on kymmenes Harry Potterin taikamaailmaan sijoittuva elokuva ja toinen Ihmeotukset -sarjan elokuva viidestä. Tämä toinen installaatio jatkaa enemmän tai vähemmän siitä, mihin ensimmäinen jäi. Eli on vuosi 1927 ja ensimmäisen osan lopussa napattu Gellert Grindelwald (Depp) viruu Amerikan taikaministeriön hallussa, josta hänet on määrä siirtää todennäköisesti Lontooseen. Mutta Grindelwald pakenee näyttävässä ja melko lupaavassa alkukohtauksessa, jossa hänen mahtiaan alleviivataan oikein urakalla ja kuvataan, miten kaikki olennot ovat tälle kylmälle paholaiselle pelkkiä välineitä, joita hän sietää ympärillään niin kauan kuin he ovat hyödyllisiä. Grindelwald piiloutuu Pariisiin keräämään seuraajia, jonne seksikäs Albus Dumbledore (koska Jude Law) tavallaan lähettää Newt Scamanderin (Redmayne) laittamaan stopin tälle velhomaailman fasismin nousulle.

Kirjoitin avausosasta, että se oli loppujen lopuksi melko harmitonta ja ympäripyöreää silmäkarkkia, jossa tapahtuu hämmentävän paljon isossa kuvassa täysin merkityksettömiä asioita. Grindelwaldin rikokset taas tuntuu pelkältä harmittomalta välielokuvalta, jossa tapahtuu jälleen hämmentävän paljon siihen nähden, miten vähän isossa kuvassa tapahtuu yhtään mitään. Olen kuin rikkinäinen levy. Muutama laiska cliffhanger muodostetaan jälleen elokuvan loppuun ja ilmeisesti Potter-kirjojen sivulauseissa mainituista asioista pitäisi muistaa jotain, että elokuvan loppupaljastuksesta osaisi innostua. Puhumattakaan miten uskomattoman valtavan sattuman tuo kuvio sisälsi sen laivakohtauksen muodossa ja sekin sitten pitäisi niellä. Ei kiitos, denied. Periaatteessa elokuvan anti on nämä pari paljastusta, jotka voisi aivan hyvin vain lukea jostain menettämättä mitään. Muu tarina on periaatteessa vanhoissa kuvioissa vellomista, olivat ne sitten Pottereista tai Ihmeotusten ensimmäisestä osasta.

Kirjoitin ykkösosasta miten narratiivi oli poukkoileva ja venytetty. Ensimmäinen osa vietti kuitenkin myös paljon aikaa maalaamassa pidettävää ja kiehtovaa henkilökuvaa Newt "Lisko" Scamanderista, mikä oli sen onnistuneimpia osasia. Nyt tässä toisessa osassa Newt on vain yksi monista hahmoista, joka vain ajautuu muiden mukana tilanteesta toiseen vailla selvää päämäärää. Mukana on valtaosa vanhoista hahmoista ja mukaan on lätkäisty myös ylipaljon uusia hahmoja, jotka vain sekoittavat katsojaa kun elokuva yrittää tasapainoilla useiden juonilankojen välillä, joilla ei ole juuri mitään oleellista merkitystä. On aivan hemmetin tylsää katsella hahmoja vain tekemässä asioita vailla mitään selkeää panosta ja tavoitetta.

Laskin 9-10 keskeistä hahmoa ja siinä on melko paljon palloteltavaa. Käsikirjoituksessa on myös valtavasti viittauksia näiden uusien hahmojen taustoihin vailla selvää merkitystä tarinalle. Näin yleensä käy, kun kokematon elokuvakäsikirjoittaja saa liikaa valtaa ja liian vapaat kädet. Elokuva on ensisijaisesti visuaalinen väline, jossa katsoja kykenee ottamaan vastaan vain rajatun määrän tietoa. Siksi tarinaan pitäisi karsia mukaan vain välttämätön ja miettiä, miten sen saisi ensisijaisesti toimitettua perille ilman dialogia. On yritettävä viimeiseen asti välttää sitä jumalatonta eksposition määrää, jolla meidät hukutetaan erityisesti kolmannessa näytöksessä. Ja tästäkin tulvasta huolimatta hahmot jäävät ontoiksi ja vieraiksi. Anna katsojan olla osa tarinankerrontaa ja anna hänelle kaikki tarvittava, mutta jätä osa viivojen yhdistelemisestä hänelle. Ja miten hallita tietoa, mitä kerrotaan, milloin, miten, missä järjestyksessä, kenen näkökulmasta. Ei voi jatkuvasti poikkeilla paikasta toiseen ja yrittää näyttää kaikkea.

Jälleen ykkösosassa mainitsin, että jotain jää puuttumaan 20-luvun New Yorkista ja sen olemusta ei saatu vangittua. Jälleen väripaletissa, erityisesti velhomaailmassa on paljon tummaa ja harmaata, eräänlaista dystopian henkeä. Mutta kun läsnä on kirkkaampia värejä normaalimaailmassa, niin niiden sävyissä on jotain outoa, mikä ei saa maailmaa näyttämään täysin aidolta ja realistiselta. Ehkäpä väripaletissa on liikaa saturaatiota ja kaipaisin väreihin enemmän rosoisuutta. Se tosin ehkä sotisi cgi-luomusten näyttävyyttä vastaan, joita heiluu niin velho- kuin ihmismaailmassa. Osasyy kuulunee kuitenkin jälleen myös tarinalle, sillä ei ole olemassa enää minkäänlaisia tiukkoja ja rajoittavia sääntöjä jästien maailman ja taikamaailman välillä. Koko ajan taiotaan melko estottomasti, oltiin sitten kummassa maailmassa tahansa ja ei ole väliä kuka näkee, ilmeisesti joku sitten käy jälkeenpäin siivoamassa jästien muistin. Mukavan näppärää ja haasteetonta kirjoittajan näkökulmasta.

Emme rakastuneet Pottereihin siksi, koska siinä oli siistejä velhoja takinkaulukset pystyssä koko ajan heiluttelemassa sauvojaan. Rakastuimme siihen, koska se teki arkisesta maailmastamme taianomaisen kadottamatta meidän maailmamme tunnistettavuutta. Sen lisäksi jokaisen kirjan ytimessä oli oma tarinansa ja arvoituksensa ratkaistavana. Ne eivät olleet toimintakirjoja, vaan hitaasti kypsyviä salapoliisitarinoita. Koko ajan kirjasarjan varrella paljastui ihailtavasti rytmitettynä uutta informaatiota merkittävistä hahmoista, sekä koko velhomaailmasta.

Tämä on ollut hyvin negatiivinen arvostelu ja pyydän anteeksi, mutta ei minulle oikein muuta tarttunut mukaan. Oli vaikea yrittää seurata vaikkapa kameratyöskentelyä ja editointia, kun niin paljon energiaa meni epätoivoisesti tarinassa mukana roikkumiseen. Pidin vanhaan Pottereiden nostalgiaan tukevammin nojaamisesta ja elokuva onnistuu lähentämään Pottereita Ihmeotuksiin, mikä tapahtuu tosin ehkä halvasti uusien ja uusvanhojen hahmojen, lokaatioiden ja tuttujen sävelten kautta.

Eddie Redmaynen saaminen päärooliin on edelleen parasta, mitä tälle sarjalle olisi voinut sattua. On outoa, ettei hänen hahmolleen ole oikeastaan keksitty järkevää syytä olla enää sarjassa mukana, vaan hänen tarinakaarensa ei periaatteessa jatku juuri ollenkaan siitä, mihin se ykkösosassa jäi. On vaikeaa uskoa, että hän heiluisi mukana vielä kolmen elokuvan verran, mutta eipä toisaalta ole näköpiirissä vielä ketään, joka hänen paikkansa ottaisi "sankarina". Ujolla Scamanderilla on edelleen vaikeuksia katsoa ihmisiä silmiin ja hänen liikehtimisessään on tiettyä jäykkyyttä yhdistettynä oudolla tavalla liikkuvaan yläruumiiseen, joka on usein kumartuneena eteenpäin. Oletettavasti peruja kirjojen parissa vietetystä ajasta.

Johnny Deppia moni pelkäsi ennakkoon, että näinköhän hän tuo hahmoon jotain perinteisiä maneerejaan ja heittää homman läskiksi. Hän on kuitenkin ilmiselvä valinta elokuvasarjaan, koska on varmaankin edelleen yksi suosituimpia näyttelijöitä nuorten katsojien parissa, kiitos paljolti Pirates of the Caribbeanin. Depp tekee karmivan preesensin omaavana Grindelwaldina ihan tyydyttävää työtä ottaen huomioon, ettei Grindelwaldille löydy mitään seisoskelua ja perusvuorosanoja kummempaa tekemistä. Ylipäänsä elokuvassa ei pääse kukaan näyttelijä erottumaan massasta, koska fokusta vailla oleva materiaali ei luo sille minkäänlaisia edellytyksiä.

Koko elokuva on yksi iso taikatemppu. Tekijöiden olisi syytä vetää käsijarrusta ja pysähtyä miettimään, mitä tältä elokuvasarjalta oikein halutaan, mikä sen tarkoitus on ja miten se saavutetaan. Ja kuten ykkösen arvostelussa totesin, niin materiaalia Rowlingilla on kasassa. Se täytyy vain saada työstettyä elokuvan muotoon ja yhtä vaille kaikki Potterit käsikirjoittanutta Steve Klovesia voisi niiltä osin konsultoida. Myös neljä Potter-elokuvaa jo ohjanneen Peter Yatesin vaihtaminen pois voisi tuoda uudenlaista visuaalista näkemystä ja otetta.

★★

IMDb | Vanhoja arvosteluja | Arvosanan muodostuminen

Mielenkiinnolla lukisin kommenteista, miten muut ovat elokuvan nähneet.

Kommentit

  1. Slots in Vegas - Mapyro
    Find Slots in Vegas, 제천 출장샵 NV, USA and other 부산광역 출장마사지 slot games from the best game providers 양산 출장마사지 at Mapyro. slot game providers. Slot machine casino games by game providers. slot 김제 출장샵 machine casino games by 하남 출장마사지 casino

    VastaaPoista

Lähetä kommentti